Troopperi

Kukkulainen alue

Troopperi katsoo alas kukkulalta. Hän näkee sumussa vain pienen valon. ”Tuolla pitäisi olla sen ukon mökki” hän ajattelee. Troopperi oli saanut joltain Turagalta Klaanin saaren sisäosissa kirjeen, jossa hän tarvitsee hänen apuaan. Muuta ei ollut. Toana Troopperi tietenkin suostui avunpyyntöön, ja alkoi taivaltaa kohti Turagan mökkiä. Sinne oli noin 80 kiota Klaanista luoteeseen. Troopperi oli matkannut ison kukkulaisen alueen halki jo muutaman päivän ajan. Matkaa olivat hidastaneet sankka sumu, ja oudot Rahien hyökkäykset. Troopperi kuuli läähätystä. Hän vetäisi hetkessä kiiltävän miekkansa esiin. Se leimahti tulipunaiseksi, ja alkoi hehkua. Mutta hän laittoi miekan takaisin. Sillä hän näki nyt, että läähättäjä oli Hikaki. Naarashikaki, jolla oli jotain kynsissään. ”Hikka, mitä sinä olet löytänyt?” Se oli hänen lemmikkinsä Hikka, jonka oli ottanut mukaan. Hikka tiputti pienen kiven maahan. Se hohti himmeästi merensinistä valoa. ”Outoa, tälläisia kiviä löytyy vain Klaanin rannikolta. Olemme monta kymmentä Kiota sisämaassa. Troopperi laittoi kiven olkalaukkuunsa. He alkoivat taivaltaa kohti mökkiä. Luultavasti sankka utu vääristi vaikutelmaa matkasta, sillä sinne oli paljon pidempi matka kuin Troopperi oli alrvoinut. Maa vietti loivasti alas. Yllättäen maasto muuttui kallioseksi, ja vaikeakulkuiseksi. ”Tämä tästä vielä puuttiukin. Tämä hidastaa matkaa.” Puolen tunnin kuluttua he saapuivat mökille. Valo tuli pienestä lyhdystä, joka oli ripustettu kivisen majan oven ylle. Troopperi avasi oven, ja sitten kaikki pimeni.

Vastaa