Metsä

Matoro ja Suga yrittivät väistää kiviryöpyn, ja siinä he osin onnistuivatkin, tosin Matoron jalka jäi kivien alle. Hetken kuluttua he pääsivät vapaaksi kivikosta ja jatkoivat matkaansa metsässä, joka muuttuu jatkuvasti valoisammaksi ja avoimemmaksi.

”Mikä ihme se torakka oli?”, Summerganon ajattelee ääneen kävellessään.
”Olisiko joku torakkojen supermies? Siihen ei vaikuttavan tehoavan mikään.”, Matoro vastaa ja oikoo selkäänsä.
”Klaaniin pitää ainakin ilmoittaa.”, Suga jatkaa.
Pusikosta kuuluu rapinaa. Matoro pelkää pahinta.
Summerganon ottaa meikkansa, pusikosta hyppää punaruskea olento kovalla vauhdilla, iskien hampaansa Klaanialisen rintaan. Matoro ampuu nopeasti jääisen säteen rahiin, joka paljastuu Kinlokaksi. Se vetäytyy hieaman ja murisee.
”Kinloka. Syö kaikkea.”, Matoro, kävelevä tietosanakirja diagnosoi.
”Ihan sama mikä se on, miten siitä pääsee eroon?”, Suga ilmoittaa ja sohii olentoa miekallaan.
”Se syö kaikkea. Loputtomasti. hankitaan sille jotain muuta syötävää, ja sitten häivytään.”, Matoro sanoo, ottaen askelia taaksepäin. Kinlokan Kanoka-keikko osuu Jään Toaan, ja hän tuntee voimiensa heikkenevän, liikkeidensä hidastuvan… Matoro kaatuu maahan.
Suga miettii mitä tehdä, hyppää nopeasti Kinlokan yli, sen päälle ja ottaa sieltä Kanoka-kiekon hännästä. Klaanilainen tunkee hidastavan kiekon Kinlokan omaan suuhun, Rahi nielaisee sen itseasiassa mielellään, kunnes tajuaa hidastuvansa. Matoro ja Suga lähtevät poispäin, ennekuin kiekon vaikutus lakkaa.

Pitkähkön kävelymatkan jälkeen kaksikko näkee jo Klaanin tornit.

”Okei, haemme siis kolme muuta mukaamme.”, Matoro sanoo ja he astuvat sisään suureen, harmaaseen linnakkeeseen.