Bio Klaani, vuosia sitten

”Moderaatori Umbra, teidän puheenvuoronne”, Guardianin ääni kaikui laajan oikeussalin läpi. Oikeussali oli rakennettu kuin amfiteatteri, jossa syytetty seisoi kaikkien klaanilaisten alhaalla keskellä.

Kookas, keltaisenmusta Toa nousi tuolistaan ja otti esiin pitkän kirjatun paperilistan.

Syytetty hikoili ja hieroi kättään hermostuneesti.

”Syytetty Toa Sheelika, jäsen nro. 00560, on ollut osallisena useiden Klaanin siviili-matoralaisten murhasta ja hänen toimintansa on haavoittanut kymmeniä muita, kaksi heistä halvaantunut loppuiäksi.”
”Se ei ollut minun syytäni!” Sheelika huusi epätoivoisena.

”Syytetty pitää suunsa kiinni ennen kuin annetaan lupa!” Admin huusi tuomarin pöydästään ja hakkasi puuvasaraansa, josta hän nautti enemmän kuin myöntäisi.

”Mutta…” Sheelika ei ehtinyt edes aloittaa, kunnes Admin hakkasi puuvasaransa uudestaan.
”Todisteet puhuvat toisin, Sheelika”.
Nais-Toa katsoi ympäriinsä, vaikka tämä vain teki hänen oloa vielä tukalammaksi. Oikeussalin tuoleista hän erotti moderaatorit Doxin ja DN:än. DN istui yhtä vakavana kädet ristissä eikä sanonut koko aikana yhtään mitään. Hänen silmät olivat kiinni, mutta hän selvästi kuunteli hyvin tarkkaan mitä oli tapahtumassa.
Guardianin vieressä istui vihreämusta Toa, jota Sheelika ei tunnistanut. Toa ei näytä edes piittaavan koko tapahtumasta.
Joka ikinen Klaanilainen tuijottivat Sheelikaa. Ainoastaan Tawa oli ainoa joka ei pitänyt katsekontaktiaan häntä päin.

”Moderaattori DN, jos teidän puoleltakin olisi kommentteja?”

DN nousi seisomaan tuolistaan ja alkoi viimein sanoa jotain.
”Siitä asti kun tämä Klaani on ollut olemassa, olemme taistelleet yhteisen rauhan puolesta. Suojellaksemme jokaista viatonta uhria ja jokaista, joka ei halua kokea sodan tuomaa kauhua, olipa se Matoralainen, Skakdi, Vortixx tai mikä tahansa muu. Se on meidän kaikkien Velvollisuus”, mustakaapuinen moderaattori katsoi Sheelikaan päin ja saneli, ”ja juuri nyt, sinä et pelkästään laiminlyönyt velvollisuuttamme; sinä revit sen kappaleiksi, syljit sen päälle ja heittelet sitä kuin Kohlii-palloa kasvojemme edessä.

En välitä mitä sinä ajattelit tai miksi sinä teit näin. Ainoa, mistä välitän, on, että olet häpeätahra. Klaanilaisena ja Toana. Mikään ei voi mahdollisesti oikeuttaa mitä sinä teit.”

Myöntymisen merkkejä liikkui salissa. Melkein jokainen klaanilainen olivat kääntyneet DN:n puolelle ja Sheelikaa vastaan.
Sheelika ei enää kestänyt ja heikotti hieman stressistä. DN istuutui takaisin paikalleen alkuperäiseen asentoonsa.

Guardian kuunteli klaanilaisia ja alkoi harkita päätöstään.

”Olisiko syytetyllä mitään kommenttia?” Admin kysyi katsoen alas Sheelikaan.

Sheelika katsoi ylös klaanilaisia päin.

”Kyllä, minulla on jotain sanottavaa”, Sheelika sanoi, hänen äänensä kuului kovemmin kuin ennen mutta selvästi hieman tärisevä, ”enkä aio sanoa tätä uudestaan”.

”S-se ei ole minun syytäni”, Sheelikan vapisi ja nyyhkytti, mutta jatkoi puhumista, ”ja jos te, te koreat-t, hienosto jäsenet, et-ette ymmärrä sitä, ni-iin t-te kaikki olette vain, vain pe-pelkkiä surkeita, Karzahnin, pelkurimaisia typeryksiä!
Te… te joka ikinen teistä! Ja te, teidän kaikki v-velvollisuudet, ei ole mitään! Ja teidän, kohtalot ja teidän rauhat, ovat kaikki ei, ei merkitse mitään! Ei… ei…”

Sheelika ei enää kestänyt ja alkoi juosta ovea päin, mutta ennen kuin hän ehtikään oven lähelle yksi viittaan pukeutunut Toa ja yksi valkoinen titaani estivät hänet; Axel ja Kindak.

Sheelika yritti taistella vastaan, mutta kyseessä olivat hyvin kokeneita Klaanin jäseniä.

Oikeussalin klaanilaiset alkoivat väitellä keskenään.

”Olipa se ilkeää”, kesken tämän kaiken vihreämusta Admin viimein alkoi puhua.

”Paeta kesken oikeudenkäynnin?” vihreämusta Admin sanoi piittaamattomasti, ”eiköhän tuo ole aika epäilyttävää puuhaa?”

Klaanilaiset alkoivat heti huudella.

”Niin, miksi hän yritti paeta?!”

”Jos hän on viaton, miksi hän pakeni?!”

”Miksi hän haukkuu meitä noin?!”

”Hänen on pakko olla syyllinen!!”

”Hän on syyllinen! Syyllinen!”

Klaanilaiset huutelivat kysymyksiä salin ympäri eivätkä pysyneet rauhassa. Kesti hetki ennen kuin sali rauhoittui Guardianin hakatessaan puuvasaraansa.

”Kuten olemme nähneet, nämä todisteet ja äskeinen tempaus puhuvat enemmän kuin tuhatta sanaa. Täten olemme päättäneet, että sinä, Toa Sheelika, olette syyllinen!” Guardian hakkasi puuvasaransa viimeisen kerran.

”Täten rangaissemme syytetyn…” mutta ennen kuin Guardian ehti lopettaa julistustaan, klaanilaiset alkoivat taas huudella mielipiteitään.

”Heittäkää Tyrmään!”

”Elinkautinen!”

”Selliin loppuiäksi”

”Eihän voi maksaa elämää istumalla sellissä. Teloittakaa hänet!”

”Teloitus!”

”Hän ei saa elää!”

Guardian alkoi rehellisesti tylsistyttää puuvasaran jatkuva hakkaaminen, mutta juuri silloin yksi Admineista seisoi tuolistaan.
Se oli Tawa.
Kaikki salissa lopettivat puhumisen. Sheelika vain katseli hämmästyneenä.

Tawa katseli muutama kerta ympärillä olevia klaanilaisia.

”On totta, että hän… Toa Sheelika on tappanut useita linnoituksen asukkaita ja samalla vahingoittanut useita lisää”, Tawa puhui selkeällä, mutta hieman monotonisella äänensävyllä, ”mutta, olen juuriadminina päättänyt, että hä… syytetty, ei laitettaisi tyrmään eliniäksi tai teloiteta.

Sen sijaan, haluan, että syytetty karkotettaisiin Klaanista. Toa Sheelika ei tule olemaan koskaan tekemisissä Klaanin kanssa eikä hän koskaan saa palata takaisin. Syytetty kielletään tulemasta Klaanin alueelle niin kauan kuin Klaani on elossa.”

Sheelika ei sanonut mitään. Hänen katseensa tippui lattiaan päin eikä hän enää voinut keskittyä ympäristöönsä.
Hän ei voinut uskoa, tai pikemminkin hän ei tahtonut uskoa mitä juuri on tapahtui.
Nais-Toa oli murtunut täysin Tawan julistaessaan hänen rangaistusta.

”Täten Toa Sheelikan elinkautiseen porttikieltoon”, Guardian julisti ja hakkasi puuvasaraansa. Hän hakkasi pari kertaa lisää jottei kukaan alkaisi huudella lisää.

Sheelika vietiin pois oikeussalista.
Kaikki klaanilaiset poistuivat salista ja jatkoivat väittelyään keskenään.

Kaikki paitsi kaksi.

Tawa ja Guardian jäivät ainoina ihmisinä saliin.

”Tawa, mitä…”

”Älä sano mitään”, Tawa keskeytti Guardianin ennen kuin hän ehti lopettaa.

”Mutta Tawa, miksi?” Guardian jatkoi silti kyselyään.

”En halua riistää hänen elämäänsä”, Tawa huokaisi syvään.

”Tawa, tiedän että olet tuntenut hänet jo ennen kuin tämä koko paikka oli edes olemassa…”

”… Ja tiedän myös, ettei hän koskaan riistäisi elämää keneltäkään”, Tawa keskeytti Skakdin paljon vakavammalla äänensävyllä, ”en tiedä miksi tai minkä takia hän tappoi kaikki nuo Matoralaiset, mutta minä haluan uskoa ettei se ole hänen syytään”.

”Tawa…”

”Tiedän, että velvollisuutemme on silti pitää rauhaa ja sen puolesta ketään ei pitäisi katsoa sormien välistä, mutta en siltikään halua nähdä häntä kituvan tyrmässä hänen loppu iäksi. Guardian, annan hänelle mahdollisuuden.”

”Mutta mitä jos hän aiheuttaa harmia Klaanin ulkopuolella? Mitä silloin?”

Tawa ei vastannut.

Guardian päätti luovuttaa ja käveli pois salista.

”Visokki, tiedän sinun olevan siellä”

Salin varjoista ryömi mustapunainen Visorak.

”Näit varmaan kaiken, Visokki?” Tawa kysyi kääntymättä Visorak-adminiin päin.

”Kaiken mitä tarvitsin”, Visokki vastasi.

”Visokki, luuletko, että tein oikean päätöksen?” Tawa kysyi.

”Se on sinun päätöksesi”, Visokki vastasi.

Bio Klaanin Tyrmä

Sheelika heräsi ja nousi ylös sellin vuoteestaan. Nais-Toa ei voinut uskoa viimein tottuvansa hiekkasäkin kovaan sänkyyn.
Päivät olivat vierineet nopeammin kuin hän olisi kuvitellut, hän ei edes tiedä mikä kellon aika on.
”Onko hän tosiaan jättänyt minut?” Sheelika ajatteli.

Hänen ajatuksensa katkesi, kun yhtäkkiä joku kaatui hänen sellin edessä useiden laatikoiden kanssa.
”Taas sinä?” Sheelika tiesi välittömästi kuka kaatui hänen sellinsä eteen. Tosin, ei kukaan joka päivä tapaa vaaleanpunaista Toaa.
”Jep, taas minä”, Toa GT vastasi yhtä pirteästi ja keräili tiputtamat laatikot.
”Mitä nuo laatikot ovat?”
”Lounaslaatikoita.”
”Lounas… mitä?”
”No, en tiennyt mistä ruuasta sinä oikein pidät, joten päätin tehdä kaikenlaista.”
”Miksi?”
”On aina hauskempaa syödä jonkun muun kanssa kuin yksikseen”, GT selitti ja hymyili.
Sheelikan kärsivällisyys alkoi hiipua pikku hiljaa.
”Kenet sinä luulet minun olevan?” Sheelika kysyi kääntämättä katsettaan GT:ä kohti, ”mitä sinä oikein yrität?”
”En minä yritä mitään”, GT vastasi viattomasti, ”haluan vain sinusta ystävän”

”Minusta? Ystävän?” Sheelika nousi seisomaan ja kääntyi GT:en päin, ”mitä sinä luulet minun olevan?”

”No, minusta sinä olet ihan mukava ihminen…”

”Minäkö mukava ihminen? Mikä Karzahnin typerys sinä oikein olet?” Sheelikan ääni nousi heti ja alkoi passata GT:tä päin, ”Tiedätkö läheskään minkälainen olen? Tiedätkö minusta yhtään mitään?”

”Mu-mutta…” GT alkoi hermostua hieman.

”Luuletko, että sinun typerät laatikkosi auttavat mitenkään? Minkälainen typerys sinä olet?!” Sheelikan passaus kuului kovemmin, ”Tiedätkö minkä olen käynyt läpi? ET! Et tietenkään! Et tiedä yhtään mitään ja silti yrität kutsut minua ”mukavaksi ihmiseksi”?!
Inhoan Klaania, inhoan joka ikistä klaanilaista ja kaikki minkä puolella he ovat!
Minä tappaisin jokaisen klaanilaisen maan päällä jos minulla olisi mahdollisuus enkä minä räpäyttäisi silmiänikään!
Ja minäkö muka ”mukava ihminen”? Mitä Karzahnia sinä oikein ajattelet?! Minkälainen Karzahnin idiootti sinä olet?

Minä en ole sinun ystäväsi. En nyt enkä koskaan tule olemaan!

Lähde pois ja jätä minut rauhaan! En kaipaa sinua täällä!”

Sheelika lopetti paasaamisensa ja hengitti raskaasti.

”… Ai”, GT vastasi masentuneesti, ”no, minä lähden sitten…”

GT otti osan lounaslaatikoista ja käveli pois. Ainoastaan pari laatikkoa jäi vielä sellin oven eteen.

Sheelika kaatui vuoteensa päälle. Hän tärisi hieman ja puristi kätensä kasvoihinsa.

”Mitä minä oikein teen…?”

Sheelika alkoi kyynelehtiä.

Tuntematon

Kultainen Metalliolento, Feterra, liisi huoneen keskellä olevan parrasvalon viereen. Zorak istui valon alla ja soitti hänen pianoaan keskittyneesti.

Musiikkia

”Ilmoitus: Mestari Z.M.A, olemme…”

”Tiedän, tiedän”, Zorak keskeytti Olennon, ”vielä muutama nuotti jäljellä”

Zorak alkoi kiihdyttää soittamistaan. Hänen sormensa tanssivat kosketinsoitimen päällä villisti ja lopetti kappaleen muhkealla loppusoinnulla.

”Crescendo”

Skakdi nousi ylös ja silitti hieman soitintaan, hyvästellen sitä.

”Palaan vielä.”

Zorak ja hänen Feterransa lähtivät ulos huoneesta.

”Onko kaikki valmis?”

”Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.”

”Onko viestejä Zyglakeilta?”

”Vastaus: He sanoivat hyväksyvänsä sopimuksensa ja odottavat vastaustanne.”

”Ah, hienoa. Käske Va:t lähettämään piirrustukset heille.”

”Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.”

”Ja ovatko ”Ne” valmiita?”

”Vastaus: Kyllä, Mestari Z.M.A.”

Keskustelun jälkeen Zorak saapui metallioven eteen, jonka takaa paljastui suuri, maanalainen laituri.
Laituri oli alun perin suunniteltu Vortixxien salakuljetuksia varten, mutta nykyisin laituria käyttää kaikki muut kuin Vortixxit, kiitos Zorakin.

Zorak katseli tyytyväisenä ja alkoi miettiä yksikseen.

”Voi Avde, aina ajattelemassa olevan yhden askeleen minua edellä. Minkälainen hölmö hän luulee olevansa.
Jo vuosia olen odottanut tätä hetkeä ja olen viimein saamassa sen käsiini”

Mutta juuri kesken ajattelunsa, räjähdys kuului kaukana laiturissa.
Hän katseli tarkoin ja näki yhden Feterroista hyökkäämässä kaikkeen mikä oli sen lähettyvillä ja päästi epäluonnollista ja selkäpiitä karmivaa huutoa.

Feterra on tullut berserkiksi.

”Mitä… Miten tämä voi olla mahdollista? Feterra Xa, mikä on hänen yksikkönumeronsa?” Zorak kyseli kärsimättömästi kultaiselta Metalliolennolta.

”Vastaus: Malli 2.5, yksikkö 7, Mestari Z.M.A.”, Kultainen Feterra vastasi.

”… Se raskaasti vahingoittunut yksikkö joka sokaistiin. Ei ihme”, Zorak lausui itsekseen, ”katkaiskaa sen jokainen parviäly-yhteys muihin yksikköihin ja tuhotkaa se.”

”Vastaus: Tottelemme, Mestari Z.M.A.”, Kultainen Feterra Xa vastasi.

Feterra Xa lähetti käskyn jokaiselle lähettyvillä olevalle Metalliolennoille.
Berserkki-Feterra tuhosi ja heitteli viereisiä kanistereita, ennen kuin muut Feterrat saapuivat sen lähettyville.
Berserkki taisteli vastaan, mutta sekopäissä Feterra ei voinut puolustaa itseään yhtä hyvin.
Kaksi Feterraa saivat kiinni berserkin raajoista.
Metalliolennot repivät berserkin raajat irti. Berserkin huusi kovemmin kuin aikaisemmin.
Revittyään Feterrat perääntyivät ja tuhosivat Berserkkin plasma-aseillaan vahvimmassa asetuksessa, jättäen jäljelle vain savuavan ruhon.

”Tarkistakaa muut yksiköt jotka ovat olleet tekemisissä malli 2.5, yksikkö 7:n kanssa, emme saa antaa tämän tapahtua uudestaan.”

”Vastaus: Tottelemme, Mestari Z.M.A.”, Feterra Xa vastasi.

Zorak peräätyi tämän jälkeen taas omiin ajatuksiinsa.
”Vuosien ohjelmointi, vuosien verta ja hikeä, enkä vieläkään pysty parantamaan kaikkea. Voi kuinka tarvitsen sen merkittävän osan. ”Hänet” on saatava kiinni välittömästi.
Vain silloin voin nousta takaisin tuhkasta ja saada jokainen polvistumaan edessäni.

Valon Toa.

Minä odotan sinua.”