Zyglakien sähkövoimala

Umbra hakkasi raivokkaasti metallista, ruostunutta ja lukittua ovea nyrkeillään. Hän oli raivostunut tähän matkaan, joka tuntui pitenevän koko ajan. Oliko tykki niin loppujen lopuksi tämmöisen matkan arvoinen, voisihan hän etsiä jostain jonkun Olmakin ja kadota sen avulla omaan maailmaansa, Umbra oli viimeisten minuuttien aikana ajatellut.

Jyskyttäen ovea monta kertaa peräkkäin, outo ääni alkoi puhua Umbran mielessä. Matoran lopetti tekemisensä, kylmyyden vallatessa hänen mielensä.
Jollain pahalla oli asiaa Umbralle, ja Umbra tiesi hyvin kuka tämä oli.

”Hei Umbra, suuri-pieni-matoran”, ääni sanoi Umbran pään sisällä. ”Eikö tämä juoksu olekin aika turhaa, ystäväni?” bassoääni jatkoi.

”Mitä haluat minusta?” Umbra ajatteli henkisen yhteyden välityksellä.

”Haluan kertoa sinulle joitain asioita ystävästäsi Gekosta”, ääni kertoi. ”Hän on oikeasti toisesta maailmasta, kuten sinäkin, ja tullut sotkemaan tämän maailman järjestyksen ja aikajatkumot, estääkseen vaihtoehtoisen tulevaisuuden tapahtumisen,” ääni kertoi.

”Eikö tämä olekin aika moraalitonta, siis muuttaa aikajatkumon suuntaa, jonka Mata Nui on määrännyt meille?” ääni jatkoi asiaansa.

Umbra pysyi hiljaa. Ajatukset risteilivät hänen päässään, ajatukset jotka tämä ääni, jonka hän ajatteli kuuluvan Gekon pahalla versiolle, pystyi lukemaan aivan helposti.

”Olet hämmentynyt, etkö olekin?” ääni jatkoi. ”Niin minäkin olisin jos ystäväni olisi aikavääristymien aiheuttaja, joka väittää edustavansa hyvyyttä. Mistä tiedät ettei hän valehtele?”

Umbran lähellä, Gekko katseli vipuja ja laitteita jotka olivat sikin sokin huoneessa. Hän myös ihmetteli sitä miksi Umbra oli paikallaan, kuin transsissa.

Gekko tuli epäluuloiseksi ja alkoi ravistaa Umbraa hereille, muttei onnistunut.

”Hän yrittää tehdä sinulle jotain, Umbra”, ääni Umbran pään sisällä sanoi. ”Hän koettaa katkaista meidän yhteytemme, koska tietää ettei ole aivan puhdas. Tee mikä on oikein, Umbra”. ääni sanoi, lähtien Umbran pään sisältä.

Ensimmäinen teki mitä Umbra teki oli lyödä violetilla nyrkillään häntä ravistellutta Gekkoa.

Iskun voimasta, Gekko lensi lattialle. ”Mitä sinä pirulainen teet!?” hän huusi. ”Koetin auttaa sinua!”

”Et ole kertonut kaikkea itsestäsi Gekko, et ole todellakaan kertonut kaikkia motiivejasi”, Umbra sanoi. ”Aikajatkumon turvaamiseksi, minun on taisteltava sinua vastaan”, Umbra sanoi, kaivaen selästään kaksi miekkaansa, Rhak’elakkin symbolilla varustetun miekan ja oman mustan miekkansa. Qewa vinkaisi ja lähti piiloon seinälle, seuraamaan tulevaa mittelöä mahdollisimman kaukaa ja turvasta.

”Huoh, jos sitä vaadit, Umbraseni”, Gekko sanoi, ottaen raskaan miekkansa selästään. Tästä taistelusta tulisi outo, hän ajatteli, hyvin outo…