Destralille ja sen ohi XXXII: Hyvästi, Rumishere
Rumisheren satama
Kolmikko näytti entistä oudommalta. Lyhykäinen Notfun käveli etummaisena. Hän oli kasannut kolme ostamaansa kolmikolkkaa vanhansa päälle, ja änkenyt vyöhänsä niin paljon pistooleja ettei enempää mahtunut. Loput tavaroista olivat Äksän työntämissä kottikärryissä. Matoro tutki paketoituja tavaroita.
“… maissisörsseliä? Mitä se on?”, Matoro ihmetteli.
“Se on hyvää ja halpaa”, Notfun vastasi.
“Luulenko minä vain vai ovatko nämä kadut tyhjentyneet?”, Äks huudahti raskaiden kärryjen takaa.
Matoro ja Notfun katselivat ympärilleen. Pitkällä pääkadulla ei näkynyt ristin sielua.
“Minun asevyöni pelotti kai ne pois”, Notfun totesi itsekseen.
“Kaksikymmentä piilukkopistoolia. Miksi käytät piilukkopistooleja? Zamor-pistoolit ovat nykyaikaa”, Matoro valitti.
“Hei, olen merirosvo. Käytän piilukkopistooleja. Sitäpaitsi, nämä ovat paljon äijempiä kuin hienostelevat zamorit”, Notfun alkoi selittää “Hei, tuossa talossa asuu Erkki! Hän on vanha kaverini!”
Piraattimatoran ryntäsi puiseen mökkiin.
Sieltä huudettiin vain “Senkin röhjäkkeet!” ja “Maksa velkasi!” ja sitten Notfun lensi kaaressa ulos.
Klaanilaiset katsahtivat toisiaan. Notfun jupisi ilkeänpuoleisesti itsekseen jotakin.
Pian he saapuivat takaisin Yön Timo II:lle ja lastasivat tavarat laivaan.
Satama-altaan toisessa päässä kaavutettu hahmo katseli suurta merirosvolaivaa kun se lähti lipumaan merelle aallonmurtajan ohi.
Musta purjevene lähti liikkeelle pitäen etäisyyttä kohteeseensa.
“EESNPÄIN, KOHTI AARRETTA!”, Notfun huusi yläkannelta. Suuri laiva lipui juhlalisesti merellä.
Notfun kaivoi esiin suunnitelmalistansa.
Hän yliviivasi kohdan “käy Romiseheressä”.
Seuraavat kohdat olisivat “Kierrä tuo luoto kolmesti”, “Väistä tuota manaattia” ja “Ammu tuo tursas”
“Mikä luoto? Luotoja on meri täynnä?”, Notfun mietti omia merkintöjään. Hän yliviivasi koko kohdan.
“Sitten manaatti. Mikä manaatti? Missä täällä on manaatti? Ei missään. Skipataan”
“Miehistö! Seuraava vaihe on se, että ammumme ensimmäisen esiin tulevan tursaan!”
“Aye, kapteeni”, Jardirt vastasi ruoria käännellessään.
Matoro istuskeli taustalla katselemassa merelle. Tämä kapteeni oli tosiaan omalaatuisin hänen näkemä matoran.