Destralille ja sen ohi XXVIII: Merirosvoja! (taas)
Meri, lähellä Destralia
Kolmikon punainen moottorivene kiisi merta pitkin, kohti kartan osoittamaa Rozumin saarta.
“Kunhan pelottelin. Merimiestarut kertovat paikan olevan kovinkin kamala, mutta luulen että se on ihan tavallinen saari”, Matoro selitti Koogeebeelle kaksikon istuskellessa laivan takaosassa.
“Jaa. Ei siis mitään vakavaa”, tummanpuhuva Klaanilainen vastasi. KGBio oli saanut tarpeekseen Destralista sinä aikana kun hän odotteli saaren rantamilla. Saaren tukikohta-osat olivat jotenkuten siedettävät, mutta tukikohdaton, luonnontilainen kallio oli suoraan sanottuna sairasta. Se ei noudattanut mitään luonnon- eikä fysiikan lakeja.
“Rozum on tämän Makuta Itrozin laboratoriosaari. Uskon, että löydämme tietoa Nimdasta sieltä. Haluan vähintäänkin tietoa naamiostani”, Matoro kertoi.
Jään toa zoomaili kiikarisilmällään ulappaa aikansa kuluksi.
“Tota. Tuolla saarella on laiva”, hän mainitsi. Hän todellakin näki suuren purjelaivan trooppisehkolta näyttävän saaren rannalla.
Laiva oli lähtenyt juuri liikkeelle. Matoro yritti tähytä lippua, jotta tunnistaisi miltä saarelta se on.
“… siinä ei ole lippua.”, Matoro sanoi.
“Piraatteja?”, Äksä sanoi kysyvästi.
“Pahoin pelkään. Pois täältä!”, Matoro käski. Äks painoi kaasun pohjaan ja vene lähti kiitoon.
Laiva oli ilmeisesti huomannut punaisen moottoriveneen. Vaikka vene oli Klaanin nopein, se ei vetänyt vertoja suurelle purjelaivalla kun tuuli oli myötäinen.
“Arrrr! Pysäyttäkää vene tai ammumme sen tohjoksi!”, joku huusi laivasta. Tykinkuula lensi veteen veneen viereen. Kova pärkähdys heitti vettä veneen tuulilasille.
“Mitäs nyt tehdään?”, Äks kysyi.