Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Amazuan uusi työpaikka

3 kommenttia

Gaggulabion työhuone

”Amazua, hoidit tehtäväsi mainiosti. Haluat varmasti jäädä leipiini? Noin upeita sotureita näkee harvoin”, Gaggulabio pauhasi työpöytänsä takaa mustalle mystiselle hahmolle.
Amazua kuunteli ilmeenkään värähtämättä. Hän otti Gaggulabion pöydältä säkin rahaa, palkkionsa.
”Lähden nyt”, hän sanoi hiljaa, ilmeettömänä.
Musta hahmo nousi ja kääntyi ovelle.

Kolme pitkää, lihaksikasta skakdia syöksyivät oven eteen aseet tanassa.
Toiset vartijaskakdit piirittivät Amazuan ja osoittivat aseillaan palkkasoturia.

Gaggulabio hymyili. Hän nosti jalkansa pöydälleen, nojasi taaksepäin ja venytteli käsiään.
”Kuulehan, Amazua”, hän aloitti.
”Asia on niin, että kun tarjoan sinulle töitä, niistä ei kieltäydytä”

”Nyt. Sinä joko jäät vakituisesti töihin minulle tai päädyt Zakazlaisen teräkasvin ruoaksi. Saat päättää itse”, Gaggulabio puheli. Hän oli ennen rakastanut kiristystä ja sitä, kuinka hän näki uhrinsa toivottomana. Nyt sana ”kiristys” toi hänelle mieleen vain yhden asian.

Notfunin, sen rommia täyteen pumpatun matoranin omahyväisen ilmeen.

Amazua laskemoi päässään vaihtoehtojaan. Hyvällä tuurilla hän kykenisi selättämään vartijat ja pakenemaan huoneesta, mutta hän oli syvällä Nazorakien tukikohdan uumenissa.
Gaggulabio hälyttäisi varmasti nazorakitkin vangitsemaan hänet. Olisi liian riskialtista paeta.

”Palkka juoksee taatusti, aivan kuten ennenkin”, Labio taivutteli. Hän tosiaan halusi tämän erinomaisen soturin joukkoihinsa.

Amazua mietti. Hän tajusi että hänellä ei ole juurikaan vaihtoehtoja.

”Otan työn”, hän sanoi päättävisesti.

Gaggulabio hymyili. Hän sai taas kerran tahtonsa läpi.
”Teit viisaan päätöksen, Amazua”, skakdi hymyili. ”Haluatko kuulla tehtäväsi nyt heti?”

Amazua nyökkäsi. Tällä välin vartijaskakdit olivat jo siirtyneet takaisin huoneen kulmille.

”Klaani etsii jotakin ’Nimdaa’, kuten myös Abzumo, Metsästäjät ja varmasti moni muukin. Emme tiedä mikä se on, mutta tiedämme että se on äärimmäisen arvokas”, Gaggulabio kertoi, painottaen viimeisiä sanoja.
”Maksan ruhtinaallisesti jos toimitat tämän Nimdan minulle”

”Paljonko?”

”En sanoisi tarkkoja summia, mutta sanon, että Notfunista luvattu palkkio on pikkurahoja siihen verrattuna.”

3 kommenttia

Matoro 10.5.2026

Zakazlainen teräkasvi…

Tämä tuntuu oikein Gagulta liikkeeltä – keppiä ja porkkanaa, kiristystä ja lahjontaa samassa diilissä. Hyvä että ennen Gaggu oli nauttinut kiristyksestä mutta kun Notfun kiristi sitä niin se on nyt pilalla.

Keetongu 10.5.2026

Jotenkin aika outo: Edellisiä viestejä selvästi kauempana modernista Labiosta. Olla kertomatta summaa on sekä jotenkin järjetöntä että vaikuttaa siltä, että kirjoittaja:Matoro oli varovaisempi talousjärjestelmän mittasuhteiden heittelyssä kun kirjoittaja:Jake… Mikähän estäisi Amazuaa vaan häipymästä heti kun se pääsisi raittiiseen ilmaan?

”Amazua kuunteli ilmekään värähtämättä”. No meinaatko…

Se että Labiolla on työhuone pesän uumenissa on kyllä hyvä, kuvittelen sen sisustuksen poikkeavan aika paljon ympäröivästä sisustuksesta.

Kapura 10.5.2026

Vähän joo ehkä plässähtää sen suhteen että viesti haluaa kuvata Amazuan niin rankkana ja kylmänviileänä tyyppinä mutta sitten se kuitenkin suostuu Labion tarjoukseen vaatimatta edes saada kuulla, paljonko saa palkkaa… toisaalta nykykuvauksen valossa voisi ehkä vain tulkita, että se tykkää työyhteisöstä. Joka tapauksessa aika Suomi jonka Petteri Orpo haluaa -meininkiä.