Tuhoaja

Matoron ja Äksän laskettiin heidän kuolemaansa. Ison lihansyöjäkalan kitaan. Sellaisen, joka pystyisi hotkaisemaan heidät molemmat yhdellä ainoalla puraisulla. Sitten Matoro keksi. Hän ampui jäätä kädestään narulle, joka piteli heidät.

”Yarr”, kapteeni karjaisi, ”Mit’ se tekee?”

”Näyttää siltä, että hän jäähdyttää narun”, perämies Arrar vastaa.

”En salli sitä. Ampukaa heidät!”

Piraatit alkoivat ampua heitä, mutta he alkoivat heiluttaa köyttä.

”Oletko varma, että tämä on viisasta?”, pahoinvoiva Äksä kysyy.

”Luota minuun”, Matoro vastaa.

Sitten yksi piraattien luoti osui jäähdytettyyn naruun. Naru meni katki ja kaksikko alkoi pudota pedon kitaa kohti. Matoro kuitenkin ampui harppuunaansa mastoon. Kaksikko pysähtyi hieman ennen kuin osuivat pedon kitaan. He kiipesivät nopeasti ylös kannelle. He yrittivät myös vältellä piraattien ampumia luoteja. Kaksikko hyppäsi kannelle ja nappasivat kansiot ja aseensa (kapteeni vain viskasi ne sivuun, kun halusi tehdä kaikesta nopeampaa). He sitten juoksivat hakemaan Matoranit, jotka olivat köytettyinä kauempana.

Sitten he näkivät, kun vedessä uiskenteli sinivalaan kokoinen olento. Se ei kuitenkaan ollut sinivalas. Se näytti enemmän manaatilta. Manaatti alkoi kohota vedestä ilmaan. Matoro päätti, että he pystyisivät pakenemaan piraateilta manaatilla.

”Hypätkää manaatin päälle!”, hän huudahti.

Hän, Äks ja kaksi Matorania hyppäsivät jättiläismanaatin päälle, kun se aina vaan kohosi enemän ilmaan, kunnes se oli pilvien korkeuksissa.

”Destraliin päin!”, hän huudahti, manaatti kääntyi ja he lensivät Destralille, sillä välin, kun piraatit karjuivat nelikon perään.

[spoiler=…]Jättiläislentävämanaatti oli Martin idea.[/spoiler]