Tuhoajan takakansi

Matoron nopea potku kaatoi laivan perämiehen ruoria vasten. Arrar- niminen sidorakin lajia oleva perämies karjaisi nimensä ja nappasi toan jalasta kiinni. Matoro loi jäästä elementti-iskun joka jäädytti olennon rintaa. Se irroitti toan jalasta, ja sai itsensä tajuttomaksi nopean potkun saattelemana.

Matoro nappasi perämiehen vyöstä pistoolin ja heitti sen vyölleen. Äksä syöksyi hänen viereensä kolkattuaan kapteenin kabinetin ovella seisseet vartijat. Kaksi matorania odottivat peräkannella.

Nyt haettaisiin nopeasti se kansio ja kaikottaisiin paatilta vaikka pelastusveneillä.
Kaksi sankaria syöksyivät kapteenin huoneen taidelasiseinän läpi (kyllä, aivan jok’ikisessä laivassa pitää olla taidelasiseinä). Matoro laskeutui kevyesti suuren flyygelin päälle, tulittaen pistoolista laukauksia kolmea merirosvoa päin. Yksi piraateista veti pöydän joukon eteen suojaksi, mutta Äksän hehtaaritykki repi sen pirstaleiksi.

Matoro syöksyi polvilleen lipastojen juurelle ja repi auki laatikoita. Kapteenilla oli uskomattoman paljon erilaista romua kaapeissaan. Viimein Toan käsiin osui ruskea kansio, jonka sisältä pursusi Itrozin papereita.
”Sain sen!”, Matoro ilmoitti nopeasti, tavoitellen toveriaan katseellaan.
Silloin kuului outo hajoamisen ääni ja valtava paine tarttui toaa kaikkialta kehosta. Hän syöksyi kovaa mustaa flyygeliä päin, ja soitin jatkoi matkaansa syöksyen puuseinän läpi pääkannelle. Hetken kuluttua Äks lensi korkeassa kaaressa lasiseinän läpi ja osui mastoon.

”Painetykki”, yksi piraateista aloitti. Mustan värinen toalta näyttävä olento poimi maasta mustan kolmikolkan. ”Harvinainen ase, joka ampuu painetta.”
Pitkä, musta viittaan pukeutunut kapteeni asteli hitaasti kannelle. Matoro näki heikosti laudanpätkien joukosta ja tunsi pyörtyvänsä pian.

”Olen kapteeni Manos. Joko te antaudutte?”, hän kuuli äänen. Tämä painetykkiä pitelevä tummanpuhuva hahmo nauroi.

Matoro ei tuntenut maata jalkojensa alla. Hän nosti päätään, joka tuntui painavan tuhansia kiloja. Sitä se kovat iskut päähän teettää, hän ajatteli huvittuneesta.
Silloin vasta hän tajusi roikkuvansa köytettynä Äksää vasten. Ilmassa.
Nopea panikoitunut vilkaisu ympärille; hänet oli tosiaan köytetty Äksään selkä selkää vasten. Köysi heilui tuulessa aina välillä. Alhaallapäin oli pelkkää sinistä ja pitkä puutolp – hetkonen. Hän roikkui pää alaspäin.

Alla vellohti merta.
Jokin olento liikahti aaltojen alla.

”Tällä laivalla on yritetty kapinaa tai hyökkäystä ennenkin.”, kapteenin ääni kajahti. Kymmeniä piraatteja seisoi laivan kannella katselemassa tuhoonsa tuomittua kaksikkoa, jotka roikkuivat pää alaspäin köytettynä meren yllä.
”Se ei ole onnistunut kertaakaan.”
”Kerta se on ensimmäinenkin”, Matoro sanoi hammasta purren. Piraattijoukko puhkesi nauramaan.

”Sanokaa hei pikku ystävälle!” samainen kapteeni Manos huuteli kannelta.
Matoro katsoi ylöspäin – tai siis alaspäin – ja näki ikävän hammasrivistön kurkistavan vedestä.
Kala avasi suunsa ja paljasti tuhansia pieniä violetteja silmiä kitalaestaan. Se ie kuitenkaan ollut suurin ongelma. Eniten toaa huoletti lukuisat sahalaitaiset hampaat.

”Laskekaa hitaasti!”, Manos komensi. Piraatti laivan mastossa alkoi kelata hitaasti suurta puolaa.