Meri

Manaatti kiisi, kuin tuuli, saavuttaen piraattien laivan, Tuhoajan. Sen päällä istui Xxonn. Matoro oli kiinnitettynä Äksään tarttumakoukulla ja hän itse oli vesisuksilla kaukana takana. Hänen piti päästä laivan kyytiin suksista. Manaatti kuitenkin sukelsi pinnan alle yllättäen, kun Matoro oli aikonut hypätä sen kylkeen ja kiivetä ylös.

”Paha manaatti!!”, Äks oli huutanut, ”Ylös! Ylös!”

Se ei kuitenkaan auttanut. Manaatti oli kuivunut auringon kuumuudesta ja halusi mennä pinnan alle. Xxonn irottautui manaatista ja Matoro vesisuksista. Tuhoajalla, kapteeni oli kuitenkin humannut kaksikon, ratsastamassa manaatilla.

”Yarr”, se karjaisi, ”tuo iso, punainen maakrapu, se näyttäisi hyvält'”

”Mitä tarkoitatte, kapteeni?”, perämies, Arrar kysyi.

”Tuo se laival'”, kapteeni Klint vastasi ”Syödään se”

”Se varmaan maistuu extrarapealta, uudessa uppopaistimessame”

”Yarr. Vihdoin pääsis’ käyttöön se”

”Mutta mitä tekisimme tuolle valkoiselle tyypille?”, Arrar kysyi.

”Arr. Tuos seki’ laival’. Ei ikin vois’ olla liikaa ruokaa.”

”Kyllä, kapteeni”

Perämies kääntyi ja käski miehistön noutamaan Äksän ja Matoron. Äks oli melkein hukkumassa, kunnes neljä vahvaa käsivartta tarttui häneen.

”Oletteko te enkelejä?”, Xxonn kysyi.

”Kyllä. Olemme enkeliä”, matala ääni vastasi ja puinen pamppu löi hänet tajuttomaksi.

Seuraavaksi hän löysi itsensä puisesta huoneesta. Huoneessa oli pari Matorania istumassa surullisina ja Matorokin lojui siellä.

”Matoro”, hän kuiskasi.

”Niin?”

”Missä me olemme?”

”Uskon, että olemme piraattien ruumassa”, Matoro vastasi.

”Nouse ylös. Häivytään täältä”

Matoro nousi ylös. Hän meni kaltereiden luo, jotka niin kuin vankilassa, estivät pääsyn ulos. Hän okeili niitä.

”Ruostumatonta terästä!”, hän sanoi.

”Mitä jos minä räjäyttäisin seinän tykilläni?”, Äks kysyi.

”Siitä aiheutuisi liikaa kohua. Meillä ei ole muita aseita, joten ne tappaisivat meidät helposti”

Xxonn raapi päätään ja istuutui miettimään.

”Hei! Kaverit!”, Irvan huudahti.

Matoro ja Xxonn käänsivät katseensa ja näkivät siellä Irvanin ja Seranin, jotka kävelivät heitä kohti.

”He siis passittivat teidätkin tänne?”, Seran kysyi.

”Oletteko suunnitelleet yhtään pakomatkaa?”, Xxonn kysyi.

”Olemme suunnitelleet, mutta yhdelläkään niistä ei olisi mahdollisuutta”, Seran vastasi.

Matoro istuutui lattialle turhautuneena ja huokaisi.

”Hyvä puoli on ainakin se, että meidät syödään, niin kuin pirun kannibaalit, eikä tässä ole mitään hyviä puolia!”

Matoro mietti suunitelmaa. Sitten hän keksi sen, pienen harkinnan jälkeen.

[spoiler=Huoh!]No, huoh. Aloin kirjoittamaan tämän viestin klo. 3 aamuyöltä. Mutta kun en keksinyt mitään tämän jälkeen, joten Martti voi jatkaa.[/spoiler]

[spoiler=Arrar]Muuten, Matoro keksi nimen Arrar. Minä en kopioi Jakea![/spoiler]