Metsä klaanin saaren lounaisella puolella.

Blezer nousi seisomaan puunjuuresta. Hän oli levännyt jo pitkään. Blezer tiesi, että miehistönsä olisi jo tullut etsimään häntä elleivät he olisi lähteneet. Hänen hopeinen panssarinsa kimalsi puiden välistä tulevasta valosta. Valonsäteet houkuttelevat jotain esiin pusikosta. Se oli pienen pieni Muakan poikanen. Blezer tuijotti sitä ihmeissään kunnes älyää, että tämä kyseinen pentu on mitä varmemmin hänen tappamansa pedon poikanen.

Blezer lähestyy pentua. Hänen panssarinsa kimmeltää edelleen. Pentu seuraa yhtä valonsäteistä ja on liian keskittynyt huomaamaan toaa kunnes tämä astuu varjoon ja valon säteet katoaa. Sillä sekunnilla pentu kääntyy katsomaan tuota hopeista jättliäistä. Pentu alkaa murista Blezerille, mutta hän vain jatkaa etenemistään pentua kohti lopulta kurottaen sitä kädellään. Pienokainen ärähtää ja puraisee toaa kädestä. Puruvoima oli erittäin suuri verrattuna otuksen kokoon. ” AAH! Piruvie sinä puret kovaa! ” Blezer yritti irroittaa poikasta kädestään heiluttamalla sitä, mutta epäonnistuen. Hän tiputtaa aseensa maahan ja nappaa pentua niskasta oikean puolimmaisella kädellään. Pienoinen alkaa vikistä ja vinkua päästäen samalla irti Blezerin kädestä. ” Rauhassa nyt pienoinen. Minä pidän sinusta huolta. ”

’Kaksikko’ jatkaa matkaansa syvemmälle metsään. Muakan poikanen oli jo ehtinyt nukahtaa enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti. Blezer oli laittanut vasemman kätensä jäiseen pakettiin jotta pureman kipu helpottaisi. Hän kantoi muakan poikasta olkapäällään raahaten nuijaansa perässään. He olivat ehtineet kulkea jo kilometrejä ilman elonmerkkejä. Toa ja muaka olivat nyt eksyksissä keskekkä metsää jonka paikalliset tuntevat nimellä: Lehu-metsä. Blezer lysähtää polvilleen. Hänen voimat ovat aivan lopussa. Toa ottaa pennun ja laskee sen mättäälle viereensä ja lösähtää makuulle.