Meri, suuri pyörre keskellä ei mitään, Yön Timo

Notfun katsoi ylös. Hän näki kumiankkojen putoilevan alas. Kaikki hidastui hetkeksi, mutta vain Notfunin mielessä. Hän mietti. Mitä ne etsivät? Miksi ne etsivät? Ja ennenkaikkea, keitä ne olivat?
Notfun pudisti päätään. Hän käveli Jardirtin luo ruorille. ”Jardirt, hattuni”, Hän komensi, ja perämies antoi hänelle hatun. ”Kuuntele tarkasti, poika. Ensinnäkin, päästä minut ruoriin. Toiseksi, tuo asevyöni. Sen jälkeen käännän laivaa. Kun se on tuota laivaa vastapäätä, laukaiskaa kaikki tykit, eikä vastaväitteitä. Jos kuolemme, teemme sen kunnialla”, Notfun karjui metelissä, ja käänteli ruoria. Jardirt lähti matkaan..

[spoiler=Tämä osio on vähän blurrgh]
Samaan aikaan bioklaanin alla

Jake katsoi eteensä. Hän näki punasilmäisen orgaanisen olennon, joka katsoi Jakea. ”Kuka olet, mekaaninen pyörätuolimies?”, olento kysyi Jakelta. ”Minä olen Jake. Ketäs te olette?”, Jake kysyi ja vastasi. ”Olemme maanalaisia taistelumursuja. Olemme hyvin jalo kansa, olemme harjoittaneet Kung Fun jaloa taitoa ja vuosisatoja tämän saaren alla”, Mursu vastasi Jakelle..[/spoiler]