Destral, lonkeroseinä

Musta limamainen massa painoi Jään Toaa joka suunnasta. Matoro kykeni liikkumaan, mutta seinä antoi periksi kuin muovi; se venyi muttei hajonnut. Hän huomasi seinän aukeavan takaa ja sulkeutuvan edestä, liikuttaen vankejaan kohti tuntematonta määränpäätä.

Outo massa tunkeutui Matoron mustan haarniskan jokaiseen aukkoon. Se tuntui kylmänä ja kosteana kaikkialla, eikä Matoro nähnyt mitään.

Xxonn oli huomannut saman. Hänellä oli myös vaikuksia liikkua, mutta hän yritti tavoitella seinältä nappaamansa hehtaaritykin liipaisinta. Se oli paras idea mikä hänen päähänsä tuli.
Matoro koitti käännellä päätään. Massa oli hieman läpinäkyvää, kuin mustaa lasia, ja sen läpi näkyi heikosti toisen Klaanilaisen katoava siluetti.
Jään Toaa alkoi huimata; happi oli loppumassa. Tämä seinä ei saisi häntä hengiltä.

Vaimea laukaus kuului kaempaa seinän sisästä. Säde puhdasta energiaa oli syöksynyt Xxonnin tykistä, ja massan liike oli pysähtynyt hetkeksi. Siihen oli muodostunut reikä.
Matoro tunsi massan hellittävän otettaan hitaasti.
Sitten se alkoi taas puristaa, ja reikä kuroutui kiinni. Pakokauhu alkoi levitä hiljaa Matoron päässä. Hän pyrki kokoamaan ajatuksensa jatkuvaa painetta ja hapenpuutteesta aiheutuvaa päänsärkyä vastaan.

Matoron pää

Mieli Matoron kanohissa mietti myöskin tilannetta. Se halusi Nimdan. Se halusi Nimdaa enemmän kuin mitään muuta.
Jos tämä Toa kuolisi, myös hän kuolisi.

Mieli ei antaisi sen tapahtua.

Lonkeroseinä

Matoro tunsi päänsäryn voimistuvan. Kaikki keinot alkavat olla kokeillut. Hänen viimeisiksi sanoiksi jäisivät selitys siitä miksi hän selviäsi elossa Destralilta.

Käytä naamiota, joku kuiskasi.
Matoro luuli kuulevansa harhoja.
Käytä naamiota, mäntti., kuiskaus sätti häntä.
Matoro muisti tämän äänen. Se kuului olennolle joka oli aiheuttanut hänelle vain ongelmia.
Hänellä olisi ehkä muutama sekunti aikaa ennenkuin happi loppuisi totaalisesti.
Hän aktivoi naamionsa.

Matoro ei käyttänyt naamiotaan paljoa, sillä se oli raskas käyttää. Lisäksi hän ei varmaksi edes tiennyt mitä kaikkea sillä voisi tehdä.
Hän aisti seinän yksinkertaisen mielenympärillään. Sitten hän hyökkäsi, keskittyen lujasti.

Siinä meni muutama sekunti. Elävä seinä jäi mielensisäisen hyökkäyksen kohteeksi. Sitten se löystyi ja vajosi kumiseksi massaksi lattialle.
Matoro veti keuhkonsa täyteen Destralin käytävien viileätä ilmaa.
Hän oli selvinnyt jäleen kerran.

Sitten hän juoksi katsomaan Xxonnia, joka makasi mielellä taltuteun seinän massan joukossa.