Moottorivene

KooGeeBee istui hiljaa veneen partaalla ja tuijotti hiljaista merta. Hän mietti oliko mukaan tulo sittenkin virhe, muttei maininnut siitä kummallekaan, istui vain ja tuijotti kaukaisuuteen. Vene kiisi pitkin vedenpintaa kohti kolmikon tuomittua määränpäätä.

“Onko teillä mitään tietoa määränpäästämme? Vai onko kaikki vastuu minulla? Ja kai tiedätte minne suuntaan menemme?”, KooGeeBee kyseli miettien kuinka ihmeessä he aikoisivat soluttautua maailmankaikkeuden ehkä vaarallisimpien ja vihamielisimpien otusten vartioiduimpaan linnakkeeseen huomaamatta. Hän yritti olla miettimättä mitä heille kävisi jos heidät huomattaisiin. Kuinka kammottavan tavan tuhota heidät makutat voisivat keksiä?

“No, tuota, kyllä meillä jotain perusinformaatiota siitä paikasta on, mutta siksihän sinä olet mukana, koska tiedät siitä enemmän. Ja ellet aivan väärin paikkaa osoittanut ja aiempi informaatio valehtele, niin kurssi on ainakin melko oikein”, Xxonn vastaili.

“Hyvä, mutta pitäkää kurssi tarkasti kohti paikkaa jonka osoitin, sillä se on ainoa paikka josta sille pirun luodolle voi livahtaa huomaamatta”, KooGeeBee selitti.

“Kyllä, kyllä, emmehän halua päätyä Makutojen illallispöytään erikoisvieraiksi”, Matoro selitti.

KooGeeBee muisteli edellistä kertaansa linnoituksessa. Hän oli ollut nuorempi ja uhkarohkeampi, halusi näyttää muille pystyvänsä mihin vain. Nyt, mitä lähemmäs he määränpäätään saapuivat, sitä suuremmaksi hänen sisäinen pelkonsa kasvoi.

“Herättäkää minut kun lähestymme saarta”, KooGeeBee ilmoitti ja etsiytyi sopivaan soppeen ja jatkoi keskeytyneitä uniaan.