Tummansininen Fikou, Rumisgonen kaupunki

Taverna oli täysin tyhjä, kohta sinne käveli kuitenkin suuri joukko Matoraneja, pari skadkia ja eräs toa. Joukon huippuna oli Matoran, joka oli istunut aiempina iltoina varjopöydässä ja jota Notfun oli eilen puhutellut. Nuo menivät nurkkapöytiin istumaan. Matoran, joka oli joukon johtaja, meni tiskille ja tilasi rommia kaikille. Hän asetti baarimikon käteen pari kulunutta kolikkoa ja ruttuisen setelin.

Tunnin päästä

Baarin asiakaskunta oli edelleen sama. He odottivat. Sitten ovi aukesi. Sieltä astui sisään ruskeanmusta matoran, jolla oli hopeanmusta jalo Huna. Nurkassa istuva Matoran, Notfunin perämies oli juuri huudahtamassa jotakin, mutta sisään astunut ehti ensin. ”Ei kun ei. Olen Notfun, mutta joudun kertakaikkiaan vaihtaa maskia kun olen pysytellyt samassa paikassa näin kauan”, Notfun selitti ja käveli perämiehensä eteen.

”Jardirt, kerro näitten tarina. Haluan ehdottomasti tietää, miksi joukoissani on toa, Notfun ärisi. ”Yarr harr, kapteeni. Matoranit halusivat seikkailua elämäänsä, en kerro heistä enempää. Nämä Skadkit eivät vain istu lähekkäin vaan ovat siiamilaiset kaksoset. Heillä on myös yhteinen nimi, Scheka. Toalta taas vei kissa kielen. Hän on kyllä opettanut Fikounsa puhumaan, siltä kuulimme hänen nimensä. Hänen nimensä on Sandtar”, Matoran selitti. ”Entä laiva, Jardirt, entä laiva?”, Notfun kysyi. ”Laiva… No.. Lupaan hankkia sen aamuun mennessä. Lähdemme saarta kohti silloin, tule satamaan kello 5 aamulla”, Jardirt sanoi ja Notfun lähti.