Tummansininen Fikou, Rumisgonen kaupunki

Eräs vihreä matoran ryntäsi kapakkaan, joka näytti olevan täynnä rikollisia, merirosvoja ja Skadkeja. Hän kirmasi baaritiskille ja kysyi baarimikolta erästä nimeä. Baarimikko osoitti erääseen kulmapöytään ja Matoran käveli sinne.

”Herra, eräs Matoran nimeltä Notfun on saapunut kaupunkiin. Hän käski ilmoittaa että tapaatte tässä pöydässä kello 23 tänä iltana”, Vihreä Matoran sanoi. ”Onko kapteeni Notfun kaupungissa..?”, isokokoinen Matoran kysyi. Tämän kasvoista saati maskista ei näkynyt muuta kuin alaosa, koska hän istui varjossa. ”Kyllä, herra, matoran nimeltä Notfun on saapunut kaupunkiin”, Matoran sanoi, sitten hänen ilmeensä muuttui ja hän kuiskasi varjossa istuvalle: ”Onko hän SE Notfun..?” ”Kyllä, poju, juuri hän on Notfun, kaikkien kolmen ja puolen meren kauhu”, Varjossa istuva Matoran sanoi.

Sama paikka, kello 23, ilta

Lyhyt mustanruskea hahmo käveli kapakkaan. Hän otti hatun päästään ja jätti sen baarimikolle. Matoran käveli nurkkapöytään. ”Hei Notey. Mitäs sinä täällä?”, Kysyi matoran joka oli istunut tuntikausia varjopöydässä juoden rommia ja poltellut piippua. ”No tarina on pitkä, mutta olen täällä pakomatkalla. Eräs kaaputyyppi jahtaa minua, ja hän vaikuttaa melko ilkeältä”, Notfun selitti ystävälleen, ”Sinä muuten kuolit, miten olet nyt muka täällä?” Matoran katsoi Notfunia kummissaan. Sitten hän tajusi. ”Notfun, paljon tapahtui sen jälkeen kun Zyglakit tappoivat miehistösi. Osa meistä selvisi, ja olen odottanut paluutasi”, Matoran selitti. ”Aahaa. Tämäpä hienoa. Jos kokoaisit minulle uuden että voisimme matkata Zakazille hakemaan aarteemme takaisin. Minä nimittäin oikeasti tarvitsisin sitä kultaista Pakaria”, Notfun sanoi. ”Toki, Kapteeni. Tule tänne viiden tunnin päästä samaan aikaan niin esittelen miehistön”.