Lehu-metsä

Konguboss lähti kävelemään etelään väsyneenä Lehu-metsästä kohti linnoitusta. Aurinko oli jo laskenut aikoja sitten. Oli yö. Metsässä oli erittäin sykkää ja hyvä jos näki eteensä. Toa näki. Matoran oli antanut hänelle valokiven, jota Toa voisi käyttää pimeällä.

Konguboss tunsi, että jokin seurasi häntä. Hän ei tiennyt mikä, mutta karmivalta se tuntui. Hänen päässään soi koko aika ”I’m coming for you”, mutta Toa tiesi, että se on vain hänen päässään soivaa kuvitelmaa. Toa katsoi takanaan oleviin puskiin ja näki, että jokin liikahti. Konguboss säikähti.

”Kuka siellä?” Toa kyseli peloissaan.

Mitään ei kuulunut. Oli aivan hiljaista. Toa jatkoi matkaa. Hän käveli eteenpäin ja huomasi punaiset silmät kurkistavan puskasta. Toa lähti juoksemaan pakoon hädissään. Toa kuuli taas ääniä, tällä kertaa se oli naurua. Toa vapisi pelosta. Hän ei kyennyt juoksemaan paljoa jalkavammansa takia. Hän oli saanut sen tappelussa majatalossa. Pian Toa tiesi saapuvansa Bio-Klaaniin. Hän oli aivan varma.

Pian hän saapui Bio-Klaanin linnoitukselle.

Bio-Klaani

Konguboss ihmetteli, mikä ihmeen jättiportti oli hänen edessään. Toa näki erään Turagan, joka kävili ohitse.

”Anteeksi”, Toa kysyi, ”miten tästä pääsee sisälle?”
”Et pääse, jos et ole Klaanin jäsen.”
”Mikä ihmeen ’klaani’?”
”Anteeksi”, Turaga korjasi, ”Klaani.”
”Isolla kirjaimella?”
”Juu.”
”Ahaa”, Toa mietiskeli ja huomasi Turagan häipyneen.

Portti aukesi. Portinvartiat Pakua ja Tewku avasivat portin. Toa älysi, että Turaga oli kehottanut vartijoita avaamaan portin. Turaga oli aistinut jotain hyvää ja erityista hänessä. Pakua toivotti Toan tervetulleeksi. Toa lähti etsimään itselleen majapaikkaa.