Saari merellä

Nelikko jaloitteli kauniilla saarella. He tunsivat olevansa paikassa, jonne mikään paha ei yletä. He tiesivät, että matkaa oli vielä, mutta heillä oli silti se raukea olo, joka tulee aina työn tekemisen jälkeen. Lupa laiskotella. He olivat nyt hiljaa, kukin ajatuksiinsa sulkeutuneina. Xian koettelemukset varjostivat yhä hieman heidän mieltään, mutta he tunsivat myös helpotusta.

Summerganon mietti Killjoyn sanoja ja katsoi Kapuraa, joka oli syventynyt juttelemaan niitä näitä Killjoyn kanssa. Sugasta tuntui, kun vanha tuskainen, mutta seikkailuntäyteinen uni olisi loppumassa uusi uni alkamassa. Kotiinpaluu. Pian se koittaisi.

Matoro lähti kävelemään kauemmas rannasta ajatuksissaan. Tätä saarta ei löytynyt kartasta ja vaikkei saarella mitään erikoista varmaan ollutkaan, sieti sitä hieman tutkia paremman tekemisen puutteessa. He lähtisivät aivan pian, mutta pieni kävelylenkki tekee varmasti terää, ajatteli Summerganon itsekseen ja katseli ulapalle, joka tuntui olevan tänään erittäin kaunis. Hän ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä häntä hymyilytti valtavasti.

”Lähdemmekö kohta?”, Suga huikkasi melkein naurahtaen.