Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros

“Hei, herätkää!”, Kapura sanoo kovaa ravistellen tovereitaan. Summerganon avaa silmänsä. “Perhana, vedinkö kauankin sikeitä?”.
“Vähän aikaa vain, yritetään saada Matoro jalkeille.”, Kapura vastaa ilahtuneena siitä, että Sugalla oli kaikki hyvin. Matorokin nousi pian hyväkuntoisena. “Huh, sepäs oli…”, hän mutisee ja kehuu sitten vielä kuuluvalla äänellä Kapuraa. “Hienosti hoidettu!”. “Samaa mieltä, kiitos.”, Summerganon sanoo hymyilleen.

Kolmikko avaa kaksi laukkua. Ei mitään. Katseet kääntyvät kolmannen laukun puoleen. Heitä jännittää…
“Käydäänpä nyt käsiksi tähän laukkuun. Me tulimme tähän torniin, jotta löytäisimme etsimämme… ja etsimämme on varmasti jossain niistä laukuista, toivottavasti tässä.”, Matoro sanoo omaa laukkuaan osoittaen ja kuulostaa määrätietoiselta. Se on sattumalta mukaan tarttunut laukku. Sattumalta räjähdyksestä selvinnyt. Silti se ei tunnu sattumalta.

Laukku avautui. Sieltä paljastui puolet siitä, mitä he olivat tulleet etsimään. Nimdan siru. Kolmikko tuijotti sitä jähmettyneenä puoli minuuttia. Puoli minuuttia, joka tuntui tunnilta. “Toinen pala ei ole täällä.”, Summerganon sanoi kuin transsissa. Matoro sulki laukun ja otti sen. “Meidän on siis aika poistua.”

“Ne eivät pääse ulos, tapetaan ne.”

“Valmistautukaa taisteluun.”, Summerganon sanoo.
“Me pääsemme pois, meitä ei estetä.”, Kapura kailottaa. Kolmikko uhkuu päättäväisyyttä, kun se vetää yhdessä miekat esiin.

Portaista kuului askelia. Portaiden päähän, kolmikon eteen ilmestyy vähäinen metsästäjä, joka tuntuu murenevan silmissä kohdatessaan horjumattoman kolmikon. Alempi kerros vaikuttaa kuhisevan metsästäjiä, äänistä päätellen, mutta tämä yksinäinen tiedustelija ottaa kirveensä esiin, valmistautuen sen kannalta kenties epätoivoiseen taisteluun.