Metsä, jättimäisten kuusten luona

“Nuo puut ovat aiheuttaneet suurta tuskaa meille, kaikki niiden lähistöllä olleet ovat… no… et halua tietää”, Setriana sanoi synkästi.

“Olemme perillä”.

Umbra ja Fikou olivat heikkoina pihkan peitossa.

“Tulikokeen aika.”, Glatoriankingi kailotti.

Hän ampui happoaseellaan pihkaa, joka alkoi sulaa ja menetti otettaan eikä enään ollut yhteydessä puuhun, nyt he olivat vain pihkan peitossa.

Pihka Fikoun ympärillä oli alkanut heilua ja se pystyi liikkumaan hieman.

“Ai niin… unohdin sinut., Gekko sanoi vaivaantuneena.

Jos Fikou olisi voinut näyttää vihansa sen se olisi juuri nyt tehnyt.

“Älä välitä siitä, se ärsyyntyy jos ei ole ensimmäinen.”, Umbra sanoi.

Setriana juoksi samaan aikaan takaisin metsikköön.

“Järvelle on vielä matkaa, toivottavasti ne eivät ole keksineet mitään typerää laiteellani.”, Umbra sanoi huolestuneena.