Pieni Skakdien vartiomaja metsässä

Gagggulabio istui pienen pöydän toisessa päässä. Huone oli muuten melkein pimeä, pöydän yläpuolella roikkuvaa lamppua lukuun ottamatta. Huoneen ovi avautui. Mustahaarniskainen, kasvomaskia yllään pitävä, vähän Toaa pidempi hahmo astui sisään. Gaggulabio viittoi paria vartiaSkakdia jäämään ulkopuolelle. Ovi suljettiin hahmon perässä tämän astuessa sisään ja istuunnuttua tuolille. Gaggulabio katsoi hahmoa vähän aikaa. Tämän kasvomaskin viiltomaisen visiirin takaa pilkisti punertava hehku.

“Öhöm, tietänet, miksi kutsuin sinut tänne”, Gaggulabio aloitti puhumisen.
“Kaipaat palveluksiani, muita syitä minun näkemiseeni ei juuri ole, paitsi jos on turhautunut elämäänsä, tajuat kai”, hahmo vastasi, “saanen tiedustella millaisesta tapauskesta olisi kysymys?”
“Kyllä.”, Gaggulabio aloittaa. Hän venyttää sormiaan pöydällä ja hymyilee. “Sinun pitää hankkia eräältä minulle tärkeä esine ehjänä.”Gaggulabio selaa pöydän papereitaan. Hän näyttää vanhaa paperilappua. “Näet tuon henkilön? Tiedustelumme selvitti että hän saapui juuri Klaaniin. Etsimäni esine on todennäköisesti hänellä. Pieni koeputki. Vihreää nestettä. Oletan että onnistunee?”, Gaggulabio sanoo ja ojentaa kuvan vastapäätä istuvalle palkkasoturille. Hahmo tarttui kuvaan mekaanisella kädellään poimien sen pöydältä.

“Ei juuri haastetta. En varmaan saa tietää mikä tuossa putkessa on niin tärkeää”, hahmo sanoi tarkasteltuaan kuvaa jonkin aikaa, “tahdotteko saman tien koko hyypän pois päiviltä?”
“Saat täysin vapaat kädet hänen suhteensa. Mutta toivon, että aiheutat kipua.”, kultamusta Skakdi sanoo. Hänen suuri purukalustonsa vääntyy hymyyn jälleen.
“Kipuv tuotto ei ole mikään ongelma, sen taakan. Entäs palkkio”, hahmo kysyy uteliaalla sävyllä. Skakdi nostaa kookkaan rahasäkin pydälle. Hahmo tuijottaa säkkiä hetken. “Lopetetaan”, hahmo lausahtaa vänipitämättömästi. Skakdin hymy haihtui nopeasti. “Tällainen tehtävä on liian mitätön ansioideni mittapuulla”, hahmo sanoi ylevästi. Hän käänsi tuoliaan joitakin kummeniä astetia, nostaen jalkansa pöydälle. Hän kaivoi selästään olevasta jemmastaan paperivihkosen, alkaen selailla sitä. “Katsotaampas, keikka Eteläisellä mantereella, palkkio…” Gaggulabio keskeytti hahmon puheen paiskaten toisen, hieman isomman rahasäkin pöydälle. Hahmo tuiotti kahta rahasäkkiä hetken, kääntäen katseensa takaisin vihkoseensa. “Keikka Daxialla…” Kolmas rahasäkki. “Keikka Xialla…” Neljäs rahasäkki. Gaggulapion kärsivällisyys oli lopussa. Hänen kasvoistaan oli erotettavista lievää punotusta. Tumma hahmo oli jälleen kääntämässä katseensa vihkoseensa, kunnes raivon äärirajoilla oleva Gaggulabio heitti pöydälle kolikon… “Milloin aloitan”, hahmo kysähti, laittaen vihkon takaisin selkäsäilöönsä.

[spoil]Kirjoitimme Matoron kanssa hahmojen dielogin kaksistaan.[/spoil]