Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Maasta sinä olet tullut

8 kommenttia

Hautuumaa

Suuri kulkue käveli sateen läpi. Vihreä ruoho oli märkää ja roikkui maassa lannistuneena. Sade pesi niityn läpi kävelevien klaanilaisten haarniskoja ja kasvoja ja lätisi tasaisesti kahteenkymmeneen arkkuun, joita kannettiin läpi raskaan sateen.
Klaanin soturit kantoivat erikokoisia arkkuja kohti niiden tulevaa lepopaikkaa yrittäen parhaansa mukaan peittää kasvonsa.
Pienimpiä arkkuja oli eniten ja niitä kantoivat Matoranit. Joukossa oli myös muutama hieman isompi arkku parin Toan käsissä. Klaanin suurimmat soturit katsoivat arkunkantajia ja halusivat ojentaa auttavan kätensä, mutta tiesivät, että se ei kävisi. Arkunkantajina toimivat arkkujen sisällä makaaville tärkeimmät henkilöt.

Adminit ja moderaattorit kävelivät kulkueen keskellä, mutta juuri nyt heitä ei erottanut tämän joukon johtajiksi. Tawa käveli kaiken keskellä suojaten itseään ja pientä Ussal-rapua sateelta viitalla. Guardian marssi Zamor-pistooli selvästi vyötäröllään ja katse arkuissa.

Jossain taaempana Kapura työnsi siteisiin piilotettua Killjoyta pyörätuolilla. Killjoy ei vaikuttanut nauttivan tilanteesta erityisen paljoa.
Jossain kauempana kulkueesta pieni ja antidermikseltä vahvasti tuoksahtava hämähäkki yritti pysyä tahdissa mukana. Sekään ei nauttinut tilanteesta suuresti.

Arkkujen määränpää alkoi jo näkyä. Klaanin aiemmin melko tyhjällä hautuumaalla oli nyt kaksikymmentä kuoppaa kahdellekymmenelle arkulle. Jokaisen edessä oli erilainen hautakivi, johon oli kaiverrettu nimi ja kuva naamiosta. Kivissä oli myös vaihtoehtoisesti kuva joko kolmen hyveen tunnusmerkistä tai Ath-uskon kolmikulmaisesta silmästä.

Joukko ampuma-aseita kantavia klaanilaisia järjestäytyi hautakuoppien viereen ja Guardian asteli jonon päähän. Arkkujen kantajat lähestyivät hautakiviä ja siirtyivät oikeiden kuoppien eteen. Kantajat pysähtyivät paikalleen odottamaan käskyä.

Guardian ja hautojen vieressä odottava joukkio ottivat aseensa esiin ja latasivat ne. Aseiden märät piiput tähdättiin kohti harmaan pilvistä taivasta.

Ensimmäinen arkku vietiin varovaisesti kohti hautaa. Kantajien joukossa oli useita tuttuja klaanilais-Toia, mutta joukkoon mahtui myös yksi sinivihreä Matoran. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan oli nähnyt Dinemin kasvoilla toisenlaisen ilmeen kuin hymyn.

”Toa Hime”, jonkun ääni lausui kovaa, mutta kovan sateen takia puhujaa ei tunnistanut. Arkunkantajat lähestyivät hautapaikkaa hieman. ”Ilahdutit meitä nopealla työlläsi ja kauniilla hymylläsi. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”

Näiden sanojen jälkeen Guardian antoi äänettömän merkin muille ja joukkio ampui taivasta kohti kolmesti. Samalla arkku laskettiin hautaan ja joku alkoi lapioida sateesta märkää multaa sen päälle.

”Matoran Le…”, puhuja aloitti taas, mutta keskeytti korjatakseen sanomansa, ”Orton Levah. Taistelu rauhan puolesta vaatii kaikkien panoksen.”

Arkunkantajat lähestyivät. Heidän joukossaan oli Matoran, joka näytti kaikkien mielestä erittäin paljon Umbralta. Kukaan ei tosin kyseenalaistanut tämän moderaattorin äkillistä muodonvaihdosta, sillä harva pysyi enää perässä Umbran kaikista olomuodoista.
Nyt hautajaiskulkueen mielessä oli kuitenkin jotain muuta.

”Sinun panoksesi oli suurin, mitä yksi meistä voi antaa”, Turagaksi paljastunut puhuja sanoi. ”Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”

Kolme laukausta.

* * *

[spoil]Joku voisi sanoa, että olen katsonut Watchmenin liian monesti.
Hän olisi väärässä.[/spoil]

8 kommenttia

Matoro 27.8.2025

Killjoy pyörätuolissa ja hämähäkki-Manu on hyviä mielikuvia. Mutta mutta, tämä on vaan aika hyvä osa. Se maalailee oikein tunnelmallisen vakavan tilanteen, tuntuu oikealta ”Klaani-eventiltä” mittakaavansa puolesta ja tuntui arvoiseltaan lopulta Yö Kauhulle. Tässä ollaan juuri Klaanonin ytimessä… vaikka siellä kauhussa oli kaikkea vähemmän vakavaa ja/tai laadukasta pelleilyä, tarinan sisällä se kaikki on tärkeää.

Tiesittekö että Matti ja Teppo levytti Sound of Silencen nimellä Äänet hiljaisuuden vuonna 1984?

Matoro 27.8.2025

Ai niin, tämä jäi kanssa mieleen erityisesti ensimmäisenä kertana ropessa, kun Mata Nuin uskoa silleen… käsitellään? Onhan hyveisiin viitattu, mutta tässä nyt kuvataan kuitenkin selvä uskonnollinen rituaali.

Nenya 27.8.2025

Kiinnitin myös huomiota että jo tässä annetaan ymmärtää, että klaanissakin oli athilaisia jo nyt? Mikä on toisaalta ihan uskottavaa modernin klaanonin valossa, mutta myös vähän outoa kun joihinkin athismin perusjuttuihin kai suhtaudutaan vielä aika kauan mysteereinä.

Guardian 27.8.2025

Ajatukseni (joka on ilmennyt vuosien varrella vaihtelevan hyvin) on tainnut olla jo tässä vaiheessa se, että vain soturimunkit ovat ns. Nimda-salaseuraa mutta sellaisia maallisempia athisteja on ihan jonkin verran ympäri maailmaa. Vapausaatetta ja Orondesin opetuksia voi ymmärtää myös tietämättä että Nimda on oikeastikin joku juttu.

Kapura 27.8.2025

”Toa Hime”, jonkun ääni lausui kovaa, mutta kovan sateen takia puhujaa ei tunnistanut. Arkunkantajat lähestyivät hautapaikkaa hieman. ”Yleisesti viehkeänä pidetty

Hei, aika hyvä, juuri arvokas ja painokas. En kyllä muistanut, että tässä soi Sound of Silence (olikohan vuonna 2010 diskurssia laulettujen biisien käytöstä). Siihenkin havaintoon helppo yhtyä, että tässä on varmaan retron parasta uskontokuvausta tähän asti.

Nenya 27.8.2025

melkein aloitin diskurssin uudestaan, kun olin kirjoittamassa kommenttiin että oli kyllä vähän vaikea keskittyä tekstiin… vastustin kiusausta tähän asti

Manfred 27.8.2025

Kun tätä mereytin, mietin pienen hetken, laittaisinko tilalle jonkin instrumentaalin, mutta arvelin, että on tärkeämpää säilyttää historia.

Keetongu 30.8.2025

Biisi on ehdottomasti tärkeä osa tätä. Ei kylläkään kovin omaperäinen valinta, tilanteen huomioon ottaen. Mutta jostain pitää ponnistaa.

Athismin arkisempi maininta on tämän parhaita juttuja. Samoin surullinen Dinem ja Kapura työntämässä Jöggeä. Tuohon viimeiseen voisi joskus viitatakin! Viesti on tunnelmallinen ja hyvin kirjoitettu, vanhan klaanonin avainosia.