Bioklaani

Viitassa kulkeva toa oli pysäyttänyt ajan. Tällä hetkellä jokainen paikalla ollut klaanilainen ei tiennyt mistään mitään, ja elivät sitä hetkeä, missä oli tämä toa saapunut. Toa käveli jäsenlistaa kohti. Hän otti sen, katsoi sitä, rutisti sen ja heitti sen pois. “Olet siis vieläkin täällä…”, Toa mumisi.
Yhtäkkiä jossain muuallakin näkyi liikettä. “Mitä”, Toa ihmetteli. “Juuri sitä, Atama. Luuletko että sinun aikavoimasi toimivat MINUUN fuusiomme jälkeen?” Jake sanoi. “Me olemme tulleet toistemme elementeille immuuneiksi.” Toa katsoi Jakea. “Mutta minun on nyt mentävä”, Sanoi Jake ja lähti juoksemaan. Atama lähti perään, kun hän oli rymissyt klaanin oven ohi, hän lopetti voimansa käytön, ja klaani palautui taas aikaan. Jake oli ehtinyt jo pitkälle, laavajärven eteen, mutta kun hän katsoi taakseen, hän näki langenneen toan takanaan. “Unohdit, että minä pystyn myös teleportata”, Atama sanoi. Molemmat toat seisoivat ohuella sillalla, jossa ei ollut kaiteita. Molemmilla puolilla oli laavaa, joka tappaisi hetkessä sinne putoavan. “Tämä on viimeinen taistelu meidän välillämme, Atama. Toinen meistä kuolee”, Jake sanoi kylmästi ajan toalle. “Tiedän sen, Jake”, sanoi Atama. Jake otti miekkansa esiin. Niin myös Atama. Jake aloitti taistelun lyömällä Atamaa joka väisti hyppäämällä takaperinvoltin taaksepäin. Atama lähti agressiivisesti taisteluun iskien Jakea kolmeen kohtaan, osuen. Jaken Naamio halkesi kahtia. Jake iski Atamaa selkään, jolloin Atama horjahti ja kaatui. Jake käveli Ataman eteen miekka osoitettuna tuohon päin. “Jo toisen kerran, Atama, sinä tulet häviämään minulle”, Jake sanoi Atamalle. “En ihan. Hämäykseni onnistui kutakuinkin täydellisesti”, Atama sanoi ilkeä virne kasvoillaan. Kohta Jake huomasi takanaan toisen ajan toan, joka oli kivestä koostunut patsas. “Unohdit, että olen myös kiven toa. Aika on vain toinen elementtini”, Atama sanoi. Patsas ja Atama piirittivät Jaken keskelle. Ei ollut enään pakoonpääsyä. Atama heilautti miekkaansa, Jake horjahti, ja tippui sillalta. Patsas mureni hiekaksi joka valui sillalta alas. “Tällä kertaa minä voitin, ystäväni”, Atama sanoi ja käveli pois.