Mikä tätä sivua venyttää?

Klaanin pääaula

Troopperi oli saapunut Klaanin pääaulaan. Siellä ei näkynyt ristin sielua. Salin maaluksia oli pudonnut seiniltä, ja lattialla oli kaikeinmoista romua.

“Ovatkohan ne päässeet sisälle?” hän mietti.

Yllättäen, portaita juoksi alas hätäinen Matoran.

“Seis, älä mene ulos!” Troopperi käski.

“Si… sitä en aikonutkaan”, selitti pelokas Matoran.

“Oletko nähnyt mitään erityistä sisällä?” kysyi Troopperi.

“Ky… kyllä. Näin mustan olennon. Se… sen muodosta ei voinut saada selvää kuku… kuvaa, koska se näytti muuttuvan aina. Se nauroi julmasti.”

“Avde…?” mietti Troopperi.

“Mene turvaan päärakennuksen itäsiipeen, tulin sieltä, ja se oli silloin koskematon”, hän jatkoi.

Matoran otti neuvosta vaarin ja lähti.

“Julmaa naurua…” Troopperi mietti, ja lähti ylös portaita…