Matka-aikomukset keskeytyivät jo kolmannen lentävän objektin saapuessa klaanilaisten tykö. Punamusta, pienen hyönteisen kokoinen robotti surahteli Killjoyn eteen ja yhdellä ketterällä syöksyllä kiinnitti itsensä saumattomaksi osaksi punamustan metsästäjän haarniskaa.

“Ja missä sinäkin olet ollut… luulin jo sinut kadonneeksi.”

Valot välkkyivät Killjoyn kypärän sisällä ja muut seurasivat sivusta, kuinka Killjoy analysoi pienen vakoojansa tuomaa tietoa. Metsästäjä päästi huolestuneenkuuloisen murahduksen ja kääntyi sitten kohtaamaan toverinsa.

“Jatkakaa matkaanne. Minä ja GS lähdemme etelään. Minun täytyy käydä tapaamassa vanhaa ystävää.”

Umbra nyökkäsi ja muutkin näyttivät hyväksyntänsä. Jake kuitenkin oli ihmeissään.

“Sinulla on Gukko! Tehän olisitte voineet lentää pois milloin vain.”
.
“GS ei jaksa kantaa kuin yhtä kerrallaan. Matka täältä pois olisi niin pitkä, että loput ehtisivät paikalle nopeammin jalan”, Killjoy huomautti kärkkäästi.

Matoro astui esiin lähtöä tekemästä ryhmästä ja veti Killjoyn sivummalle: “En tiedä mitä yrität tai etsit, mutta toivon, että tiedät mitä teet. Jotain on tapahtumassa Killjoy ja meidän täytyy pitää rivimme ehyenä.”

“En sano mitään, ennen kuin tietoni on varmaa. En jaa mitään virheellistä, se vain hukkaisi kaikkien aikaa.”

“Kerro jotain, jotain mikä antaa meille osviittaa.”

Killjoy madalsi ääntään etteivät muut kuulisi: “Rahien viimeaikainen outo käytös ei ole sattumaa. Ne ovat osa luontoa, joten luonnossa tai maaperässä on tapahtumassa suuri mullistus. Luulen, että kuka ikinä onkaan Nazorakien aktiivisuuden takana tietää tästä jotain ja aion ottaa selvää, mitä.”

Matoro kääntyi takaisin muiden luo, jotka olivat jo valmiita lähtöön.

“Onnea matkaan siis, Killjoy.”

Killjoy nousi GS:n selkään ja valmistautui jättämään loput klaanilaisista taakseen.

“Kulkekaa vahvoina.”

Ja yhtä gukkomaista suhahdusta myöhemmin, metsästäjä kiiti kohti taivasta.