Postitoimisto

Valojen käynnistyminen uudelleen helpotti Dinemin työtä todella paljon. Tämä oli erittäin hyödyllistä, kun otti huomioon, kuinka paljon työtä hänellä oli. Postitoimiston uusi ulkoasu ei ollut limenvihreää Hauta käyttävän Ga-Matoranin makuun pääasiassa siksi, että Dinemin mielestä kaapit näyttivät paremmilta kokonaisina. Kirjeiden uusi horisontaalinen lattiasijoittelutyyli ei myöskään ollut muutos, jota Dinem oli kannattanut.
Hetkittäin Ga-Matoranin kasvoilta kykeni erottamaan hänelle hyvin poikkeuksellista ärtymystä, mutta se oli hyvin häilyväistä. Pirteän hymyn ja ärtyneen virnistyksen vaihtelu Dinemin ilmeikkäillä kasvoilla oli erittäin hysteeristä seurattavaa.
Dinem poimi kirjeitä ja pisti niitä pinoihin parhaansa mukaan. Jos matoranin päässä olevista kuulokkeista tuleva musiikki ei olisi ollut niin tarttuvaa ja piristävää, olisi hän lopettanut yötyönsä tähän paikkaan ja kirjoittanut eroanomuksen heti aamulla.

Dinem piti työnteosta, mutta työt eivät kaikesta päätellen pitäneet hänestä. Kerran Dinem oli ollut töissä jollain eteläisistä saarista poimimassa piikikkäitä mutta erittäin herkullisia hedelmiä erittäin saidalle Vortixxille. Pieni palkka ei ollut haitannut Dinemiä, sillä hän oli nauttinut työstä. Töissä käyminen oli vaikeutunut pääasiassa siksi, että työnantajana toimiva Vortixx ei ollut täysin tietoinen siitä, että kyseiset hedelmät kulkivat nimellä “Madu” ja että niiden sivumakua olisi voinut markkinoida “räjähtävänä”. Ilotulitus oli ollut hieno, mutta se oli vaatinut Dinemin työpaikan.

Dinemin työ “hassun oranssin Matoranin” kauppa-apulaisena oli puolestaan päättynyt siihen, että jonkinlaisen liiankin sanavalmiin lumiukon visiitti kaupassa oli saanut ärtyneen kauppiaan irtisanomaan äkkinäisesti kaikki työntekijänsä. Dinem ja varaston höyrykäyttöinen lajittelurobotti olivat olleet erittäin surullisia.

Ennen Klaanin postitoimistoon värväystä Dinem oli työskennellyt pienellä kalastajalautalla lähellä eteläistä Ath-Nuin saarta. Dinem ja kalastajalautan kapteeni olivat arvioineet viimeisenä päivänä verkkonsa koon hieman alakanttiin. Syvyyden niljakas lonkeroinen asukki ei kuitenkaan ilmeisesti pitänyt puheliaista aterioista. Dinem ja lauttalaiset olivat selviytyneet kohtaamisesta, mutta kalastusyhtiön jokainen osakas ja työntekijä oli päättänyt eläköityä välittömästi.

Ja nyt Dinemin työtä häiritsivät toimistojen läpi epäkohteliaasti syöksyvä tuhon ja kuoleman epäpyhä ruumiillistuma ja jonkinlaiset leijuvat huumorintajuttomat suolasirottimet, jotka olivat kyselleet Dinemiltä jotain Klaanin generaattorien sijainneista.

Joskus Dinem mietti, oliko vika hänessä itsessään.

Ajatus pysyi Matoranin päässä siihen asti, kunnes hän löysi musiikkisoittimestaan taas yhden suosikkikappaleistaan.

“Din, dididin-dindin dindin. Din, dididin-dindin din…”