Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Isku Nazorak-pesään: ja niin he tuhosivat paikat

7 kommenttia

Kukkaruukussa
asusteli pienehkö
siilinpoikanen.

Kyllä. Ja se oli kummallista.

Minä loin sen. Minä tein kaiken tuon todeksi. Ja niin teki hänkin. Hän oli mukanani. Me teimme sen yhdessä. Miksi? Koska halusimme valtaa. Miksi? Koska halusimme hallita. Haluanko sitä enää? Mahdollisesti. Tai sitten en. Voinko itsekään tietää?

Mitä hän haluaa, kumppanini. Miksi hän ei haluaisi yhä? Onko hän täällä? Missä? Siellä? Täällä? Tuolla? Domek sanoisi: ”Hus metsään siitä”. Totelkaa.

Kukkaruukku Nazorakien luolasto

Makuta Nui osasi lukea enemmän Nazorakia kuin antoi ymmärtää. Hän johdatti joukkionsa tunnelien läpi jonkinlaiseen komentohuoneeseen. He tarkkailivat ovenraosta Nazorakeja, jotka tarkkailivat heitä kameroiden välityksellä. Yksi Nazorakeista katsoi kauhuissaan monitoria. Hän näki joukkion menevän ovesta sisään. Siinä samassa suuri terä lävisti hänen tuolinsa selkänojan kaulan kohdalta. Muu osa ryhmästä ei nähnyt mitä tapahtui, mutta Makuta Nuin miekan läpäistyä tuolin selkänojan vihreää nestettä alkoi valua tuolista. Makuta Nui veti miekkansa pois ja kuivasi sen toisen Nazorakin takkiin. Tämä istui kuin jäätyneenä omassa tuolissaan. Pian hän istui jäätyneenä siinä. Matoro nosti kalikan pois tuolista ja istui itse tilalle. Makuta Nui istui toiseen.

”Make ja Suga, pitäkää vahtia. Keetis voisi katsella näitä koneita teknisen kiinnostuksen kannalta”, Manu sanoi. Nämä menivät ovelle. Keetongu alkoi tonkia laitteita. Makuta Nui katseli monitoreja Matoron kanssa. Pian huoneen irtaimistosta oli muodostettu barrikadi oven eteen.

”Nyt”, Manu sanoi, ”suunnittelemme, mitä teemme seuraavaksi.”
Muut nyökkäsivät.
”Meidän pitäisi löytää pesän keskus”, Makuta jatkoi. ”Ehdotuksia?”
”Minusta voisimme katsoa, löytyykö tietokannoista mitään”, Tongu sanoi. He ryhtyivät toimeen. Sattumoisin he löysivät kartan.

”Tämähän on vallan hienoa”, Manu sanoi. ”Tuhotaan paikat ja mennään.”
Ja niin he tuhosivat paikat. Mitään ei jäänyt jäljelle. Seinätkin he kaatoivat. Torakkalaumaa pakoon juostessaan he kulkivat kohti keskustaa. Matka oli vielä äärimmäisen pitkä.

7 kommenttia

Matoro 25.6.2025

Nämä Manun psykedeeliset alkupätkät kyllä pohjustavat juonen huipennuksen twistiä ihan hyvin…

Jotenkin kauhea ja vähän hauska mielikuva että nazorak jäädytetään ja vaan siirretään pois että sen tuolille voidaan istua.

Manu jostain syystä puhuu aika paljon ”vihreästä nesteestä” eikä juuri koskaan verestä nazorakien kanssa? En muista oliko edes kidutuskohtauksissa kauheasti verta, aina vaan nestettä…

Aivan mahtava lopetus. Ne vaan paskoo kaiken. Seinätkin he kaatoivat. Luolassa. Lmao. Hyvä meno.

Nenya 25.6.2025

Seinistä tulee mielikuva että nazot on laittanut sinne tyyliin jotain sermejä luolan seinille ihan vain vahvistaakseen fasistista estetiikkaa.

Nenya 25.6.2025

Saimmeko todistaa klaanon-runouden alkua tässä? Ainakin mitallisen ja tarkoituksellisen?

”Tämä istui kuin jäätyneenä omassa tuolissaan. Pian hän istui jäätyneenä siinä.”

Tbh aika hyvä.

Kapura 25.6.2025

Manun luoma kukkaruukussa asusteleva pienehkö siilinpoikanen finaali milloin ilmestyy

Keetongu 25.6.2025

Loistava… Nuo alkumysterykset tajuaa oikeastaan vasta nyt, kun tätä lukee 15 vuotta myöhemmin. Miekka-Manu on vähän 2edgy4school, mutta jäävitsi osui, samoin paikkojen pistäminen paskaksi lopussa. Pukki tuvan hajottaa…

Manfred 26.6.2025

Onpa sitä oltu nokkelia.

Snowman 29.6.2025

Ei siis, ihan samaa mieltä edellisten kanssa. Alku on just ovela, ja tekstinkäyttö on ihan hupaisaa. Pieni hengenveto valvomossa ennen kuin äärimmäisen pitkä matka jatkuu.