Ilmapiraattilaiva

Kapteeni Taku harppoi lyhyenlaisilla jaloillaan pitkin laivan kantta etsien juuri hetki sitten kadonnutta kapteenikumppaniaan. Yleensä Ghekulan katoaminen olisi ollut Takulle mitä loistavin uutinen, mutta nyt Takun pettämätön piraattivaisto käski tätä olemaan huolissaan.

”Hoi! Ghekula! Ghekulaaa!”

Taku ei saanut vastausta. Hän yritti uudestaan.

”Kapteeni? Hector?”

Siinä samassa Ghekula seisoikin jo hänen takanaan, pidellen käsissään jotain hyvin omituista. Taku tuijotti esinettä hetken hölmistyneenä ja kohotti sitten katseensa kapteenin päälaelle. Sitten hän vielä vilkaisi vielä kilpailevan kapteenin silmiä. Niissä oli jotain väärää.

”Mihin sinä oikein katosit?”
”Minä… Arrr.”
”Siis…?”
”Arrr?”
”Okeeeei… Mikä tuo purnukka on?”

Ghekulan yritys piilottaa kantamansa purkillinen maa-ainesta selkänsä taakse epäonnistui. Hän yritti selittää.

”Tämä… on purkillinen multaa. Arrrr.”
”Miksi sinulla on purkillinen multaa?”
”Koska… Arrr. Siirry, on vähän kiire.”

Kapteeni Ghekula tönäisi kapteeni Takun röyhkeästi syrjään ja alkoi harppoa kohti hetki sitten laivalta pudonneen kaksikon lentopeliä. Taku kuitenkin pysäytti tämän tarttuen Ghekulaa olkapäästä.

”Kuule-”
”ARRRR.”
”-olisi-”
”ARRRRRRR.”

Ghekula riuhtoi itsensä irti ja jatkoi juoksuaskelin matkaansa. Taku juoksi tämän kiinni.

”-kysymys.”

Taku kiskaisi multapurkin itselleen. Purkki teki kuitenkin vastarintaa, putosi, ja jatkoi itsekseen vierien matkaansa lentokonetta kohti. Ghekula ja Taku vaihtoivat hämmästyneen katseen ja alkoivat kilvan kipittää purkin perässä. Ghekula onnistui kuitenkin tönäisemään Takun nurin saaden reippaasti etumatkaa.

Kapteeni Taku nousi rivakasti pystyyn ja katseli Ghekulan ja multapurkin perään. Jokin oli nyt pahasti vialla. Omituisinta heti eloisalta vaikuttavan multapurkin jälkeen oli se, että…

”Miten sinä oikein sait tuon hattusi takaisin?”

Ghekula pysähtyi, kääntyi, tuijotti Takua murhaavasti ja irvisti. Sitten illuusion vaikutus lakkasi.

Taku ja kannella liikuskelleet merirosvot katsoivat järkyttyneinä kun kapteeni Ghekula muutti muotoaan. Pian hänen paikallaan seisoikin hetki sitten piraateille tutuksi tullut mustanvihreä hahmo. Samaan aikaan multapurkki näytti laajenevan luonnottomalla vauhdilla muuntuen samalla epätoivoisesti virnuilevaksi valkoiseksi möykyksi.

”Muita suunnitelmia?”, Snowie kysyi Ämkoolta.
”Lentokoneeseen. Nyt.”, Ämkoo vastasi ja otti viimeiset juoksuaskeleet lentokonetta kohti.

Snowman sulloi itsensä sisään lentokoneeseen niin nopeasti kuin vain kykeni. Kapteeni Takun johtamat merirosvot juoksivat kohti konetta pelottavalla vauhdilla. Snowman katseli koneen ulkopuolelle kauhuissaan ja yritti hoputtaa Ämkoota.

”Tässä olisi vähän kii-”
”HILJAA.”
”Ne ovat ihan tuossa vie-”
”HIIILJAAA.”
”Yksi riuhtoo jo ovea au-”
”HILJAAAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAA!!”

Lentokone käynnistyi ja lähti liikkumaan pitkin laivan kantta. Hysteeriset piraattimatoranit suorittivat epätoivoisia väistöliikkeitä. Ämkoo nauroi.

Oikea kapteeni Ghekula oli herännyt. Hän nousi haparoiden pystyyn, kosketteli hetken päälakeaan ja päästi ilmoille kaamean rääkäisyn. Hattu oli yhä poissa. Rääkäisy kuitenkin peittyi ohitse kiitävän lentokoneen jytinän alle. Ghekula ehti juuri ja juuri erottaa ohjaamosta käsin vilkuttelevan tummanpuhuvan hahmon. Ja hatun.

”ÄLLKÄÄ PÄÄSSTÄKÖ NIITÄ PIIRRRUULAISIA KARRKUUUNN!!! ARRRRRR!!!”
”Millä ammumme, kapteeni?”
”LADATKAA KAIKKI KAKTUKSET. KAIIIIKKIIII. ARRRRRR.”

Kapteeni Taku katseli kauhuissaan kuinka pikkuiset piraatit tekivät orjallisesti työtä käskettyä. Kaikki kaktustykit ladattiin ja käännettiin osoittamaan pakenevan kaksikon suuntaan.

”ARRRR. TULLLTA.”
”EEEEIIIIIII!!!”

Laiva räjähti.

Ohjaamon takana istuskeleva Snowman huokaisi syvään ja kääntyi kahvikupposta nauttivan Ämkoon puoleen.

”Muutit minut multapurkiksi.”
”Se tuntui sillä hetkellä loogiselta.”

[spoil]Hyvästi, arvon piraatit. Jos jollekulle ei avautunut, niin Ämkoo käytti illuusionaamiota.[/spoil]