Leiri oli pystyssä ennen kuin Kapura ehti Karzahnia sanoa. Tulen toa oli myös saanut pienen leiritulen aikaiseksi.

“Killjoy, kertoiko Summerganon enempää? Täällä tapahtuu vähän turhan paljon minun makuuni. Apujoukkoja luvassa?”

Killjoy pudisti päätään.

“Ei mitään. Ganonin viesti kertoi vain oleellisen. Tosin kuulin kyllä muutamalta matoranilta, että Mt. ÄmKoolle oltaisiin lähettämässä tutkimusryhmää rahijahtiin, mutta he ovat todennäköisesti jo tulleet ja menneet.”

“Lähdetään jatkamaan matkaa aamulla”, Umbra totesi haukotellen, “On parempi ettemme liiku öisin, emme edelleenkään tiedä mitä kaikkea täällä kuhisee.”

“Mutta meillä on isompi ongelma”, Matoro sanoi, “Minä olen jään toa, joten kestän kylmyyden hyvin, mutta entäs te?”

Umbra naurahti: “Älä minusta huoli, olen tottunut kylmään.”

“Näetkö tämän puvun? Tällä sisällä on ikuinen helleaalto”, Killjoy murahti.

Kapura ei ollut aivan samoilla linjoilla. Hytisevä toa yritti mumista jotain vastaukseksi.

“Täällä on kylmä! Minua ei ole tehty tällaisiin paikkoihin.”

Tärisevän toan lause kuitenkin keskeytyi, kun taivaalta, kohti leiriläisiä, syöksyi tuttu Gukko-lintu.

“GS! Hyvä tyttö, sinä löysit meidät.” Killjoy “leperteli”, taputtaen Gukonsa päätä.
Gukon kaulasta tipahti kirje. Se oli Summerganonilta.