Valtava lentokonehalli, Klaanin linnake

Ämkoo katsahti lukemansa lehden ylitse kuullessaan juoksevia askeleita. Valkoinen, suurehko hahmo hölkötteli hallin oven suunnalta kohti Ämkoota ja lentokonetta.
”Kas vain, Snowman, saavuitpa sittenkin.”
Vastaukseksi Ämkoo sai väsynyttä huohotusta. Ainakin lumiukko oli tullut niin kovaa, kuin oli päässyt.

Tasattuaan hengitystään hetken Snowman näytti varustelaukkuaan, ja alkoi puhua: ”Et ollut turhan tarkka tehtävän yksityiskohdista, joten otin mukaani vähän kaikkea. Ok?”
”Aivan vapaasti. Koneessa on aivan hyvin tilaa jos minkä moisille tamineille.” Ämkoo vastasi, ja kapusi lentokoneen ohjaamoon.

Snowman kierteli alusta, katsellen sitä hieman huolissaan.
”Tuollako taitamme matkan?”
”Tuolla.”
”En mitenkään haluaisi kyseenalaistaa mekaanikkojemme taitoja, ihan pätevältä tuo vaikuttaa…”
”Niin…?”
”En oikein pidä lentämisestä.”
”…”
”Siis ei minulla perjaatteessa ole mitään sitä vastaan, mutta tuo näyttää niin… Vauhdikkaalta. Semmoinen rento ilmalaiva olisi enemmän makuuni.”
”Koska meillä tunnetusti on aikaa matkustaa ilmalaivalla paikasta toiseen tärkeällä tehtävällä.”
”Öh, niin toivoin.”
”Optimistisuutesi on ihailtavaa.”