Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Perheellinen meripeto

10 kommenttia

Merellä

Kepe katsoi Domekin veneen kannelta tapahtumia, ja oivalsi mitä oli tekeillä. Killjoy latasi jonkinsorttista voimakasta hyökkäystä, ja muut hämäsivät parhaansa mukaan. Kepe käytti kasvivoimiaan, ja nostatti merestä merilevää. Hän kieputti siitä alkeellisen verkon, ja alkoi pyörittää sitä päänsä yläpuolella aina kiihtyvällä vauhdilla. Tämän pitäisi ostaa lisäaikaa, hän mietti, ja uuden Snowman-tukirankansa mahtavan väkevyyden turvin linkosi verkon tarkasti erästä lonkeroa kohti. Toinen lonkero takertui siihen, ja pian solmukohtaan sitoutui useampia hirviön raajoja. Kepe oli tuuminut oikein todetessaan, että meripedon koordinaatiokyky ei voinut olla kovin suuri kaikilla lonkeroilla, ja että solmun muodostaminen ei voisi olla kovin vaikeaa.

”Snowman!” Domek huusi lähettäessään valopallon merihirviön ruumiiseen. ”Nuo lonkerot tuolla näyttävät muodostaneen jonkinlaisen solmun, niiden tiimoilla lienee turvallisempaa.”
Lumiukko kurvasi veneensä kohti liikkumarajoitteisia raajoja, välttäen täpärästi tulemasta murskatuksi.

”Puoli minuuttia” Killjoy sanoi radioitse ÄmKoolle.

Mustavihreä hahmo silpaisi katanallaan yhden lonkeron kahtia, ja sen sisuksista ryöppysi kellertävänvihreää tahmaa kaikkiin ilmansuuntiin. ”Selvä. Täällä pärjäillään ihan hyvin, Gurttukin taitaa olla tajuissaan” hän vastasi Killjoylle ja katsoi puristuksessa joka suuntaan potkivaa skakdia. Sitten ÄmKoo haihtui niiltä sijoiltaan, ja aineellistui vähän matkan päähän, toisen raajan päälle. Hän mutisi itsekseen hirviölle:
”Lonkerosi katkeaminen ei näemmä huolestuta sinua? Kipupisteesi taitavat olla hieman muualla.”
ÄmKoo hyppäsi, ja kierähti ilmassa leikaten taas yhden lonkeron, ja laskeutui kevyesti hirviön alahuulentapaisen päälle. Siitä hän silpaisi palan pois säilällään, ja peto karjaisi voimaakkaasti.
”Sitä minäkin.”

Kepe katsoi tarkasti Killjoyn lataamaa valopalloa. Se näytti melko valmiilta, ja huusi Snowmanille ja Domekille: ”Tulkaa hakemaan minut, kohta taitaa välähtää!”
”Kunhan täältä keretään, on vähän muljua välissä!”
Snowman mutkitteli veneellä Domekin karkottaessa valovoimillaan hyökkääviä lonkeroita.
”Hittolainen, jonkun pitäisi tehdä tästä elokuva!” valon toa huudahti, ja sai vastaukseksi lumiukon hyväksyvän mutinan.
”Kaikki hyvän B-luokan actionpätkän ainekset: toimintaa, seikkailua, suuria egoja ja… Okei, neitomme pulassa ei ehkä ole aivan siitä hehkeimmästä päästä, mutta kuitenkin.”
”Ainakin hänellä on heleä lauluääni.”
”Oikeasti?”
”Ei, mutta hyvät naurut sitä kuunnellessa saa.”
”Vauhtia nyt!” Kepe huusi kärsimättömänä kuunnellessaan lähestyvän kaksikon jauhantaa. Hänestä tämä ei ollut paras mahdollinen hetki.

Guardian tunsi hirviön otteen hieman höllenevän, luultavasti sen kiinnittäessä huomionsa muualle. Hän sai ajatuksiaan kasaan.
Plasma. Päälle.
Hyökkäys kohdistui merihirviön kasvojen alueelle, ja se näyttikin selvästi kärsivän. Ei riittävästi vapauttaakseen Guardianin, mutta riittävästi kiinnittämään pedon jakamattoman huomion siniseen skakdiin.

Alhaalla, hirviön hämmennyksen turvin Snowman sai poimittua niin Kepen kuin ÄmKoonkin veneensä kyytiin. Siitä hän ohjasti paattinsa suunnilleen Guardianin alle, ja he jäivät odottamaan.

”Nyt!” Killjoy huusi, vapauttaen massiivisen hyökkäyksensä. Pallosalama osui suoraan maaliinsa, ja tuskissaan merihirviö vapautti otteensa Guardianista, ja painui pinnan alle. Klaanilaiset saivat otettua skakdinsa vastaan, ja Killjoykin lennähti uupuneena veneeseen. Kaikki istuivat hiljaa paikoillaan, kuunnellen hiljaisuutta. Hiljaisuutta ja voimistuvaa huminaa.

Snowman lähti ajamaan venettä täyttä vauhtia pohjoiseen, kuullen merenpinnan rikkoutuvan takanaan.
”Oho, sehän toipui pikaisesti” Domek tuumi.
”Niin näkyy. Mutta eikö mokoman luulisi jo oppineen, ettei meikäläisiä kannata hätyytellä?” Snowman pohti ääneen.
Kaikki katsoivat taaksensa jäävää hirviötä. Se ei näyttänyt tekevän minkäänlaisia hyökkäyksen merkkejä, tuijotti vain takaisin.
Lämpö. Päälle.
Guardian katsoi, mitä pinnan alla tapahtui, ja ainoana oivalsi hirviön todelliset motiivit. Valtavan meripedon ympärille kerääntyi pienempiä lonkerokasoja, ilmeisesti saman lajin edustajia. Koko tilanne näytti jonkinlaiselta perheen ryhmähalilta. Tämäpä somaa, Guardian ajatteli mielessään.

10 kommenttia

Guardian 16.5.2025

Hyvä twist jo monta kertaa koettuun elukkamähinäjuoneen. Tässä on tiettyä poikain toimintaseikkailun tuntua.

Umbra 16.5.2025

Hauskaa kun Snowman ja Domek ovat niin genretietoisia. Tuo oli ehkä tämän paras kohtaus. Se että nyt tulee swarm-mekaniikat pitkittää kyllä taistelua. Onneksi tämä on koordinoidumpaa ja kaunokirjallisesti parempaa kuin laavaseikailu.

Matoro 16.5.2025

Joo tuo Domekin reflektio tuolla keskellä on loistava, se kuvaa jotenkin Domekin hahmoa loistavasti. Se on kuitenkin semi nörtti tyyppi, joka oikeasti pohtisi noin.
Näen että Snowie halusi kontekstualisoida mätön jotenkin uudestaan, ettei se olisi vain biistejä – vaan poikasien puolustamista, mikä tietty perustelee taistelun ihan eri tavalla kalmarin näkökulmasta.

Domek 16.5.2025

Ehkä jonain päivänä Domek ja Snowman pääsevät tekemään tämän elokuvan.

Kapura 16.5.2025

Hyvä lopputwist; lieköhän aiemminkin nähtyjen elukkamättöjen taustalla samanlaisia juurisyitä. Rane-Rotta Babies: ilmestyy?

Nenya 16.5.2025

”Snowman-tukirankansa mahtavan väkevyyden turvin…”

Keetongu 16.5.2025

Ehkä myöhäisemmässä Klaanonissa mustekalaa ”inhimillistävä” (ehkä vähän huono sana? Empatiseeraava?) twisti olisi tullut myöhemmin kuin sen jälkeen kun ne ovat katkoneet sen raajoja ja iskeneet sitä sähkölatauksella, jonka piti ”kärventää” se. Rytmitys ja banter on toki aikaansa nähden menevää.

Snowman 16.5.2025

äksön senku jatkuu

Kaksi kertomusta kulisseista:

Tämä taisi olla se viesti, jonka jälkeen käyttäjä:domek mietti chatissa tms., että oliko hän tehnyt liian vivahteikkaan omahahmon, jota muut eivät osaa kirjoittaa. Toisin sanottuna sain kuulla, että väärin kirjoitettu! (uskomaton roast) Palaute ihan paikallaan: minä en ollut tässä vaiheessa päässyt ollenkaan kiinni Klaanon-Domekiin – tuohon omalaatuiseen, mutta kuitenkin jokseenkin hillittyyn veijariin. Minä kirjoitin paljon räikeämpää hahmoa. Otan tästä opikseni joskus myöhemmin.

Loppukohtaus aiheutti väärinkäsitystä jo aikoinaan, kuten ilmeisesti myös tänäänkin. Sekavasti kirjoitettu, siis! Minä muistan, että tarkoitukseni oli, että kohtaus päättyy tähän: ah, tämän takia peto hyökkäsi sankareiden kimppuun – se oli poikasiaan suojeleva monsteri! Nyt siinä on joku ”pelkkää beastia” kiinnostavampi kulma + tämä antaa selityksen sille, miksi olento ei lähde ajamaan sankareita takaa. Sehän vain halusi karkottaa häiriköt pois jälkikasvunsa luota.

Mutta tämä ei tosiaan oikein välity tästä viestistä. Käyttäjä:guardian taisi olla silleen että ”hei huomaan että halusit lisää pikkumonsuja mutta nyt minä vain lopetan tämän combatin”. Ja minä olin siihen silleen että ”eikun tarkoituskin oli että tämä möyhötys loppuu tähän”. Eli onnellinen ja tarkoituksenmukainen loppu, mutta vähän kummallisen tuplaväärinkäsitysmutkan kautta. Sikäli kun muistelen oikein. Voi myös olla että olen käsittänyt väärinkäsitys-combon väärin…

Lisäksi hei, ei syytä olla huolissaan meripedon puolesta. Se on megaiso ja megavahva, se ei ollut missään vaiheessa oikeassa vaarassa. Tätä eläintä bioklaanilaiset eivät olleet tappamassa.

Matoro 16.5.2025

melkein saatiin baby monsu fight…

Manfred 19.5.2025

Leviathan todella on Äiti