Klaanin linnakkeen kylää (taisemitäsiitäonjäljellä)

Palanutta puutavaraa oli pitkin poikin. Make nosti jalkaansa mahdollisimman korkealle. Hän halusi mielellään välttää kontaktin maasta törröttävän, keihäänkärkeä muistuttavan puukappaleen kanssa. Hengästynyt mode otti tukea tiiliseinästä. Hän ei osannut tarkkaan sanoa kuinka pirtkän matkan oli laahustanut, mutta sillä matkalla ei pitäisi tuntua kuin olisi jahdannut tyynysi vienyttä norsupäästäistä. Make käännähti, antaen koko selkämyksensä painautua seinään. Hiljalleen hän valui sitä pitkin istuen maassa. Oli pakko levähtää. Hänen vatsataan kuului erilaisia häiritseviä ääniä. Uusi kipuaalto. Make vaikeroi hieroen vatsaansa. Kesti hetken ennen kuin helpotti. Make kaivoi repustaan pienen valkoisen purkin. Hän pyöritti korkin auki, ottaen sisältä pienen tablettikapselin. Make rauhoittui. Hänen alavartalonsa tuntui heikolta. Ei auttanut kuin levätä hetki.

Make olisi voinut katsoa ympärillään olevia jäännöksiä linnakkeen Matorankyläalueista, mutta piti torkkujen ottoa otollisempana vaihtoehtona…
“KAPOW*
Make ehti ummistaa silmänsä muutamaksi minuutiksi, kunnes kovaääninen jysähdys katkaisi hänen ajatuksensa kuin sirkkeli mittanauhan. Make katsoi silmät ammollaan edessään kohoavaa savupilveä. Samassa suuri paine painoi hänet suoraan kiinni tiiliseinään. Make ampaisi kunnostaan huolimatta pystyyn, juosten pois kivimurikoiden ja puupökkelöiden tieltä. Kuultuaan toisen jysäyksen Make tajusi, ettei nyt kannattaisi pysähtyä. Jokainen askel sai Maken tuntemaan entistä enemmän siltä kuin hän olisi pian lysähtämässä maahan. Mutta hän vain jatkoi. Ja jatkoi. Väistellen romua niin ketterästi kuin osasi, hän jatkoi.

Välittämättä siitä, että hänen vauhtinsa hidastui, hän jatkoi. Ja jatkoi. Linnakkeen suuri päätorni näytti olevan aina vain lähempänä. Make joutui pian hätkähtämään muutaman metrin moden taakse tipahtavaan pommiin. Klaanilainen lennähti paineaallon voimasta jonkin matkaa eteenpäin, kierähtäen pari kertaa. Mode lätkähti oikealle kyljelleen tomuiseen maahan. Yhtäkkiä tuntui kuin hänen voimansa olisivat poissa. Make nosti päänsä ylös. Linnakkeelle oli vielä kymmenien metrien matka. Mutta jalat eivät vain kantaneet.

Make kirosi. Jos hän jäisi tähän makaamaan, lopulta joku pommi melko suurin todennäköisyyksin osuisi vielä hänen selkärankaansa. Make käännähti mahalleen, nostaen ylävartalonsa irti maasta. Hän päätti yrittää laahautua käsiensä voimalla Klaanin porteille. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet kuin muutamaan kädennostoon. Make oli epätoivoinen. Tämä olisi pirun kenkku aika ja paikka kuolla…