Vanhat liskojäärät
Bio-Klaanin saari, luola
Vanhukset Welsix ja Olthal tallustivat poispäin kokoontumispisteeltä. Palaveri oli ollut lähinnä kertaava tilannekatsaus, mutta ilmeisesti pian aloitettaisiin hyökkäys Klaanin linnakkeeseen. Kuitenkin kaksi veteraani-Zyglakia kommetoivat hieman paheksuvaan sävyyn operaation johtajia.
Pian he pääsivätkin erääseen yleisimmistä puheenaiheistaan, eli “nuoren johtajan vaisuun puolisoon”, Alinneliin. Kahden vanhuksen harmiksi tämä “vaisu” Zyglak sattui olemaan kuulomatkan päässä, eikä edes oikeastaan ollut niinkän vaisu kuin lyhytpinnainen ja tuliluontoinen.
Ja Welsix ja Olthal, “vanhat jäärät”, saivatkin kuulla kunniansa.
Hetken kuluttua, kun Alinnel oli jo lopettanut “kurinpalautuksensa”, Vasell-niminen naaras-Zyglak liittyi hänen seuraansa. Alinnel kihisi vieläkin, mutta Vasell tunsi Alinnelin vuosien takaa, ja tiesi tämän paitsi suuttuvan, myös leppyvän nopeasti.
Vasell hymyili ystävälleen.
“Oli jo aikakin, että joku pistää nuo vanhukset hiljaisiksi. Edes viideksi minuutiksi.”
“Kiitosta, inhottaa moinen tyhjänpäiväinen jauhanta.”
“Mutta muista kuitenkin, että pitää ‘senioreillakin’ olla hupinsa.”
Alinnel virnisti Vasellille. Hän tiesi, että jos äärimmäisen kurinalaiselta Vasellilta irotsi hymy ja ystävällisiä sanoja, ne todella tarkoittivat jotain.