Kaukana, Eteläisen mantereen takana, pienellä Orto Nuin saarella, yksi suuri, vihreä, Zyglak odottaa lähettiään, pientä linturahia, jonka hän oli lähettänyt vakoilemaan Bioklaanin saarta.

“Sen rahin kuvatuksen olisi pitänyt jo saapua”, Zyxax mutisi itsekseen, heittäen kiviä veteen, jolloin vedenpinta väreili.

Zyxax oli suht ison Zyglak-lauman johtaja, joka oli valloittanut kymmeniä tuhansia vuosia sitten Matoranien asuttaman Orto Nuin saaren ja voittanut saaren kuudesta Toasta kuuluvan Toa-tiimin.

Pian pieni harmaa ja riutunut lintu lensi Zyxaxin luokse ja toi mukanaan pienen kameran, josta näkyi kuinka Kuma-Nui kuoli Killjoyn iskuun. Tämän jälkeen lintu oli tallentanut vain keskustelua jota Klaanilaiset olivat käyneet Kuma-Nuin jättämien Matoranin rippeiden takia.

“Kirotut Klaanilaiset”, Zyxax murahti. “He ovat arvanneet jonkin olevan vialla. No täytyypä tästä lähettää jotain muuta kivaa heidän kiusakseen, sillä tästä päivästä lähtien he eivät saa rauhaa!”

Zyglak heitti linnun pois kallionjyrkänteeltä, jolloin se alkoi liitää hennoilla siivillään ilmavirrassa.

Zyxax lähti muiden Zyglakien luokse keskustelemaan mitä he tälläkertaa tekisivät Bioklaanin jäsenten kiusaksi…

Bioklaanin saarella…

“Sen oli pakko olla jokin kuin pelkkä Rahin hyökkäys”, Killjoy sanoi kun nelikko käveli pois kohti Bioklaanin linnoitusta.

“Mutta kuka olisi voinut lähettää Kuma-Nuin hyökkäämään Matoranien kylään?” Umbra kysyi muilta.

“Tämäpä mysteeri”, Matoro aloitti kun joukkio huomasi maassa epäilyttäviä jälkiä. Jäljet johtivat läheiselle Kummitusten rämeelle, jossa tapahtui kaikenlaista outoa ja jännittävää.

“Tulkaa! Seurataan noita jälkiä!” Kapura sanoi ja muut nyökkäsivät, lähtien upottavalle suolle jossa oli paljon sammakoita ja muita otuksia…