Aavikon mustassa valossa
Ikuisuuksia sitten

“… mutta etkö sinäkin sitten rakenna vain yhtä uutta konetta?”

“Mikä tekee siitä sinun mielestäsi koneen, Verkonkutoja?”

“Älä viitsi. Sillä on tarkkaan määritelty suunta ja määränpää, johon se pyrkii. Sinun määrittelemäsi.”

“Hauskaa, ratsuni. Vaikka olenkin itse halunnut nähdä työmme myös eräänlaisena näytelmänä.”

“Shakkilaudat, nukketeatterit, konsertit. Minulle ei ole väliä, miksi suunnitelmiasi kutsut.”

“Sanat luovat todellisuutta. Etkö voisi astua hetkeksi asemaani ja yrittää nähdä, miten minä näen sen? Jokaisella meistä on tämän näytelmän tarkkaan punotussa kudelmassa rooli. Käsikirjoitus ohjaa sitä, missä kunkin näyttelijän kuuluu olla, ja kapellimestarin musiikki saa heidät tanssahtelemaan. Jokainen punottu lanka, sanottu sana ja ääneen lausuttu toive ohjaa yhtä hetkeä kohti, ja siitä kaikesta syntyy tarina.”

“Lopeta. Ainoa asia, mitä sinä rakennat, on valtava valhe.”

“Jälleen syytät minua valehtelusta. Valehteleeko näyttelijä, jos hän eläytyy hetken uskossa täysin rooliinsa?”

“Avde. Kuuntele ja vastaa minulle: Mikä erottaa sinun koneesi muiden suuruudenhullujen koneista?”