Bio-Klaani, linnakkeen käytävät

273 oli viimein uskaltautunut astumaan ulos uudesta asunnostaan. Hän oli jo muodostuneeseen tapaansa sonnustautunut valepukuunsa ja naamioonsa. Vaikka hän olikin jo oppinut hieman suunnistamaan linnoituksen käytävillä, hän piti edelleen käytäväkarttaa mukanaan.

Nyt Jäätutkija käveli käytävän seinänviertä tutkien seinään upotettujen ovien matoran-tekstejä. Yhdessä ovessa luki ”Kahvio”.
Hm.
Klaanin salaista jäsentä kiinnosti tietää, miten ja missä Klaanin asukkaat viettivät aikaa kuin huoneissaan. Lisäksi nazorakia mietitytti, millaista väkeä klaanissa asui. 273 mietti hetken ja lopulta tarttui Kahvion ovenkahvaan.

273 avasi oven.

Näkymä aukeni täpötäynnä olevaan kahvioon. Melkein jokaisen pöydän ääressä istui matoraneja, toia, skakdeja, vortixxeja tai muita eri lajien edustajia ja vieläpä monista eri kansallisuuksista, jotka mahdollisesti kantoivat kaunaa nazorakeille syystä tai toisesta.

Jäätutkija nielaisi. Hän antoi Volitakin takaisen katseensa kierrellä kahvion väkivirrassa.

Kahvion tiskin takana seissyt myyjävortixx yritti selittää kovasti mesoavalle Ilman Turagalle, minkä takia tietty sinappilajike oli loppu ja että minkä takia hän ei saisi tuoda haulikkoaan kahvilaan. Samaisen tiskin toisella puolella, korkealla baarijakkaralla istui tumma, robottimainen olento, joka tuijotteli kasvoillaan olevan kaasunaamarin takaa apeana omaa kofeiinijuomaansa.

Ovea lähimmissä pöydässä istui joukko skakdityöläisiä, jotka näyttivät viettävän ruokataukoaan korttipelin merkeissä. Heidän takavasemmalla pöydässä istui kolmikko le-matoraneja, jotka juttelivat toisilleen juomisen merkeissä. Nazorak näki, että jokaisella matoranilla oli vyötäisillään asevyöt, joista roikkui katanoita tai muita etelämaisia aseita.
Hämminkiä asiakaskunnassa aiheutti nopealla vauhdilla pöytien välistä pujotteleva, ilmeisesti jonkinlainen pyörillä varustettu oranssi ankka, joka törmäili tuoleihin ja ylös nousseisiin asiakkaisiin. Eräs Pakari-kasvoinen ba-matoran huusi loukkaantuneena rasvatun appelsiinin perään, kun tämä oli törmäyksellään läikyttänyt painovoiman matoranin juoman pöydälle. Matoranin vieressä olevan seinäpöydän takana tuoliinsa nojasi kädet puuskassa haalariin pukeutunut olento, joka oli vetänyt trilbynsä varjostamaan huivin peittämiä kasvoja. Henkilön asuvalinta oli 273:sta hieman kummallinen, kunnes hän päätyi siihen tulokseen, ettei nazorakille itsellään ollut mitään varaa huomautella toisten asukokonaisuuksista.
Toisella seinustalla ikkunoiden edessä istui kolme Toaa, joista kaksi rotevampaa väänsi kättä. Yhdellä Toista oli päällään tuhkakarhun talja, toisen naamiota taas korosti poron sarvet. Kolmannen Toan Hunalla keikkui värikäs hattu.

”…” 273 katsoi eksyneen näköisenä väkipaljoutta.









Ei.

273 sulki oven.